Ilona Piiroinen Coaching

  • Home
  • Ilona Piiroinen Coaching

Ilona Piiroinen Coaching 👣Autan ylisuorittavia urheilijoita löytämään tasapainon herkkyyden ja kovuuden välille.

Back in the ring!Yli kahden vuoden tauon jälkeen eilinen ottelu muistutti taas, kuinka treenaaminen ja kilpaileminen ova...
25/05/2025

Back in the ring!

Yli kahden vuoden tauon jälkeen eilinen ottelu muistutti taas, kuinka treenaaminen ja kilpaileminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Mikään määrä treeniä ei täysin valmista siihen, mitä kehässä tapahtuu. Ottelemaan ei opi muuten kuin ottelemalla.

Jännitys ja tilanteen lataus vaikuttavat ihan hurjasti siihen, että osa taidoista, taktiikoista ja tekniikoista unohtuu sen siliän tien, kun kongi kolahtaa. Kuusi minuuttia tuntuu ikuisuudelta, kun jännityksensekainen tunnemyräkkä kuluttaa energiaa pikavauhtia.

Mikä sitten ajaa kilpailemaan? Oma analyysini on: jonkinlainen masokistinen uteliaisuus kohdata oman mielen ja kehon äärimmäiset rajat. Harva asia normiarjessa antaa niin voimakasta huumaavaa adrenaliiniryöppyä tai vie niin syvälle ahdistukseen ja pelkoon, kosketuksiin primitiivisen selviytymisvaiston kanssa. Ja mulle se THE JUTTU on opetella sietämään ja säätelemään näitä ääritunteita. Menestykselliseen kilpailemiseen tarvitaan resilienssiä, m***a kilpaileminen myös itsessään on äärimmäisen otollinen keino sen vahvistamiseen, mikäli antaa itselleen luvan olla inhimillinen ja tuntea sekä käsitellä tuon koko tunteiden vuoristoradan.

Väitän, että yksin siihen ei kukaan kykene. Isoin työ tehdään ennen ja jälkeen kilpailutilanteen. Tuntemalla, puhumalla, jakamalla. Valmentajien, treeniyhteisön ja läheisten tuella.

Vaikka kilpailutilanteessa kilpaillaan toista vastaan voitosta, niin isoin kamppailu käydään oman itsen kanssa. Mielestäni jokainen, joka astuu kehään, on voittaja. Ei pelkästään sen vuoksi, että uskaltaa altistaa itsensä vaaralle tai häviämisen mahdollisuudelle, vaan siksi, että vaatii hitosti vahvuutta tuntea kaikki tunteet, joita kilpailemiseen liittyy.

Eilinen ottelu mun kohdalla päättyi niukkaan 2-1 tappioon, eikä suoritus ollut todellakaan täydellinen, m***a oon ylpeä, että uskalsin laittaa itseni likoon, sain vietyä monia etukäteen harjoiteltuja asioita käytäntöön ja pääsin taas jatkamaan sitä, mistä jo peruskurssilaisena 11 vuotta sitten haaveilin. Tärkeimpänä kaikista, muistin hymyillä kehässä!

Kiitos valmennus-, huolto- ja kannustusjoukoille sekä tietysti vastustajalle tiukasta taistelusta ja positiivisesta urheiluhengestä!🤩💪

2024. En tuottanut mitään, sain paljon.Olen pitänyt täällä hiljaiseloa jo useamman kuukauden. Elämässä ei oikein ole oll...
01/01/2025

2024. En tuottanut mitään, sain paljon.

Olen pitänyt täällä hiljaiseloa jo useamman kuukauden. Elämässä ei oikein ole ollut tilaa jäsentyneelle pohdiskelulle ja jakamiselle, itsestä antamiselle. On tehnyt mieli vetäytyä, käpertyä, hiljentää mieli ja vain elää arkea. Vuodenvaihde on kuitenkin perinteisesti sopiva hetki pysähtyä hetkeksi ja rääpiä ajatuksia kasaan, katsahtaa omaa elämää lintuperspektiivistä. Tässä siis seuraavaksi muutamia poimintoja mun kuluneesta vuodesta:

Alkuvuodesta päätin koko aikuiselämäni kestäneen yksinasumisen ja totuttelin avoliiton tuomaan isoon elämänmuutokseen. Ihanaan sellaiseen, m***a on vaatinut myös sopeutumista.🥰🤪

Kevättä rytmitti omat diagnostiset tutkimukseni. Löysin myös hyvän vuokralaisen vanhaan kotiini, mikä helpotti talouden tasapainoa ja lisäksi sain uuden suloisen kummitytön.❤️

Kesä alkoi huolella perheenjäsenen terveydestä ja päättyi yli kaksi vuotta kestäneen rikosprosessin loppuunkäsittelyllä käräjäoikeudessa (vihdoinkin🙌). Kivoja juttujakin mahtui joukkoon, kuten mökkeily, ulkomailla asuvan sukulaisperheen ja kummipojan näkeminen pitkästä aikaa, pyöräretket ja tuparit.❤️

Syksyllä ehdin sairastaa neljästi, vietettiin veljen kihlajaisia💕, tapasin ystäviä, kursseiltiin koiran kanssa, järkättiin töiden puolesta Vantaan Asunnottomien yötä ja käytin autoa viikon välein korjaamolla.🤯Lisäksi tein ison ja kauan harkitun päätöksen vaihtaa seuraa ja valmentajaa, mikä sytytti taas uuden kipinän lajiin🥊. Päätökseen vaikuttivat niin oma vaihtunut asuinalue kuin syvemmät arvokysymyksetkin. Tästä lisää pohdintaa mahdollisesti myöhemmin.

Joulukuu on vilahtanut nopeasti äidin remppa-asioissa ja joulun odotuksessa. Joulun suhteen olen ikuinen lapsi, rakastan kuusentuoksua ja pakettien avaamisen iloista jännittyneisyyttä sekä yhteistä aikaa lapsuudenperheen kanssa.✨️

Uuttavuotta juhlittiin puolison ja koiran kanssa kotona, syötiin herkkuja, katsottiin leffoja, rauhoiteltiin koiraa ja tanssittiin olohuoneen lattialla.

Väsymys on ollut aika hallitseva tunne tälle vuodelle, m***a onneksi yhtä isona vastapainona on ollut rakkaus ja turva.

Minna Canthin sanontaa”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” hieman muokaten, tällä hetkellä mulle on ollut tervetullutta juuri se nukkuva, puolikuollut elämä. Sitä tarvitaan välillä, jotta jaksaa sitten taas elää täysillä.❤️‍🔥

Hyvää tätä vuotta kaikille!

Lempeys ei pois sulje jämptiyttä, vaan sisältää sen. Lempeys ilman jämäkkyyttä on kuin laskisit vesille soutuveneen ilma...
06/07/2024

Lempeys ei pois sulje jämptiyttä, vaan sisältää sen. Lempeys ilman jämäkkyyttä on kuin laskisit vesille soutuveneen ilman pohjatulppaa. Vene täyttyy vedellä ja uppoaa. Samoin tarvitset lempeyden kaveriksi jämäkkyyttä ohjaamaan, rajaamaan, turvaamaan ja tekemään päätöksiä.

Omien tarpeiden lempeä kuuntelu ei ole itsestäänselvä taito. M***a se on nimenomaan TAITO eli se on mahdollista oppia suuntaan tai toiseen. Ei siis muuttumaton ominaisuus.

Omille tarpeille on myös mahdollista yliherkistyä. Tai oikeastaan uskon, että on välttämätön vaihe uuden opettelussa, että ensin seilataan ääripäiden välillä. On normaalia, että jos vuosikaudet on totuttu sivuuttamaan kaikki kehon signaalit, esimerkiksi väsymys tai nälkä, ei osata enää arvioida niiden voimakkuutta, saatikka tiedetä miten niihin pitäisi reagoida.

Keho saattaa myös yliampua viestinsä, koska se tarttuu tilaisuuteensa ja ehkä vähän pelkää, että rääkki taas kohta jatkuu, jos se ei pistä kapuloita rattaisiin. Kun vihdoin lepäät, väsymys iskeekin kahta kauheampana ja nälkä kasvaa syödessä. Kestää aikansa, että kehosi oppii luottamaan siihen, että pidät sen tarpeista kyllä huolta.

Opetteluvaiheessa on normaalia jäädä kotiin ihan vain varmuuden vuoksi lepäämään tai syödä joskus ihan vain varmuuden vuoksi vähän ylimääräistä, ettei nälkä vaan pääse yllättämään. Kehon viestejä ei opi kuuntelemaan kuin kuuntelemalla. Mitä herkemmin ensin kuuntelee, sitä paremmin oppii ajan kanssa tunnistamaan, milloin on oikeasti aika himmata ja milloin tsempata eteenpäin.

Jos janan toisessa päässä on äärimmäinen kuri ja toisessa päässä täysi lepsuus, lempeys vetää sinua kurista lähemmäs lepsuutta ja jämäkkyys lepsuudesta kuriin. Ruoki sitä, mitä milloinkin enemmän tarvitset itsellesi.🤝

Kumpaa sä tarviit itsellesi nyt?💚

Mikä saa kipinän sussa heräämään?❤️‍🔥🤩Mä rakastan potkia!
15/04/2024

Mikä saa kipinän sussa heräämään?❤️‍🔥🤩

Mä rakastan potkia!

Miksi hauskanpito urheilussa on tärkeää?❤️‍🔥Kun keskityt pitämään hauskaa ja nauttimaan tekemisestä, kehoon erittyy miel...
04/04/2024

Miksi hauskanpito urheilussa on tärkeää?

❤️‍🔥Kun keskityt pitämään hauskaa ja nauttimaan tekemisestä, kehoon erittyy mielihyvähormoneja, vireystilasi nousee sopivalle tasolle ja kokemuksesi suorituksestasi automaattisesti paranee.

😖Jos taas keskityt pelkästään hyvän suorituksen aikaansaamiseen, seurauksena on usein stressi, jännitys sekä ahdistus ja suorituskyky alenee. Tämä taas nostaa stressitasoja entisestään ja saa yliyrittämään eli ns. puristamaan mailaa liian kovaa.
Tunnekokemuksesi on tällöin lähinnä negatiivinen, sisäinen puheesi muuttuu kannustavasta pakottavaksi ja treenistä saatava ilo vähenee.

Kyllä mäkin treenaan joskus vaikka se ei olisi hauskaa. Ja joskus treenistä tulee hauska, vaikka alussa ei huvittaisi. Mulle treenin onnistumiseen vaikuttaa paljon se, missä mielentilassa olen. Yritänkö onnistua vai pitää kivaa. Joskus ei suju kumpikaan, m***a jälkimmäinen on yleensä se, joka saa aikaan onnistumisen.

Joskus kun treeni ei ota sujuakseen, kokeile heittää tarkoituksella homma leikiksi. Tee jotain hassua, naura kun mokaat, ei se ole niin vakavaa.

Milloin sä oot viimeksi nauranut treeneissä?

Yksikään voitto ei nosta arvoasi.Kilpailit lajissasi tai et, etsi vastaus kysymykseen "miksi". Miksi kilpailet tai miksi...
18/03/2024

Yksikään voitto ei nosta arvoasi.

Kilpailit lajissasi tai et, etsi vastaus kysymykseen "miksi". Miksi kilpailet tai miksi et?

Jos haet pelkkää voittoa, hyväksyntää ja arvostusta, olet jatkuvasti hyvin haavoittuvaisessa asemassa. Kun voitat, olet jotakin. Kun häviät, olet pohjalla. Et ole enää minkään arvoinen.

Voitto, eikä häviö määritä arvoasi. Et ole yhtään arvokkaampi urheilijana tai ihmisenä, vaikka olisit lajisi huipulla. Etkä myöskään yhtään vähemmän arvokas, vaikka häviäisit tai et kilpailisi lainkaan.

Voitoilla ja häviöillä voidaan ehkä mitata juuri sen hetkistä suorituskykyäsi, vahvuuksiasi ja heikkouksiasi. M***a ei arvoasi, potentiaaliasi tai välttämättä edes taitoasi.

Jos kilpailet todistaaksesi itellesi tai muille jotakin, mitä oikeastaan haluat todistaa?

Ote "päiväkirjastani" eli puhelimen muistion arkistoista.Mitä ajatuksia tää sussa herättää?Kommentoi alle.👇
03/03/2024

Ote "päiväkirjastani" eli puhelimen muistion arkistoista.

Mitä ajatuksia tää sussa herättää?

Kommentoi alle.👇

Haaveilin 7 vuotta kilpailemisesta thainyrkkeilyssä.Ajattelin aina, että ilmottaudun kisoihin "sitten kun olen treenannu...
23/02/2024

Haaveilin 7 vuotta kilpailemisesta thainyrkkeilyssä.

Ajattelin aina, että ilmottaudun kisoihin "sitten kun olen treenannut vähän lisää", "sitten kun olen pudottanut 5 kiloa painoa", "sitten kun olen itsevarmempi" jne. Elin sitten kun-elämää. Aina löytyi joku syy, miksi en tehnyt sitä mitä halusin tehdä. Suurin syistä oli, että pelkäsin kuollakseni häviämistä, epäonnistumista, naurun alaiseksi tulemista. Häpeää.

Kun vihdoin uskalsin astua kehään, reisillehän se meni. Jännitys oli niin suuri, että tekniikka hajosi, en saanut happea ja olin koko ottelun ajan selviytymistilassa. Ja arvatkaa mitä hirveää tapahtui.

Ei yhtään mitään. Elämä jatkui.

Olin tyytyväinen, että uskalsin mennä epämukavuusalueelleni haastamalla itseni. Kyseenalaistin oman uskomukseni, etten voisi ikinä pärjätä. Kehään astuminen itsessään oli voitto, vaikka hävisinkin vastustajalle. En kiellä, etteikö häviö olisi yhtään kirvellyt, tapahtuihan juuri se, mitä pelkäsin, m***a negatiivisetkin tunteet kuuluvat asiaan ja ne on tärkeä käsitellä. Pelko ei poistu välttelemällä, vaan kohtaamalla.

Miten tehdä pelosta kaveri?

- Kuuntele, mitä se haluaa sanoa.

- Hyväksy se. Anna sen tuntua. Hengitä sen läpi.

- Sano ääneen:"Minua pelottaa ja se on ok. Minua pelottaa, että... Haluan silti tehdä tämän, koska..."

Miltä pelko tuntuu nyt?

Address


Alerts

Be the first to know and let us send you an email when Ilona Piiroinen Coaching posts news and promotions. Your email address will not be used for any other purpose, and you can unsubscribe at any time.

Shortcuts

  • Want your business to be the top-listed Health & Beauty Business?

Share