25/07/2026
Resilienssi tarkoittaa kykyä toipua ja palautua vastoinkäymisistä, kykyä taipua katkeamatta. Ihminen kompuroi ja kaatuu ja joskus se sattuu, sillä vastoinkäymiset ovat luonnollinen osa elämää. Resilienssissä kyse on siitä, mitä tapahtuu kaatumisen jälkeen, eli siitä, miten ja millä keinoin ihminen kokoaa itsensä uudelleen.
Resilienssi ei ole itsessään synnynnäinen ominaisuus, joka joko on tai ei ole, joskin valmiudet sen kehittymiselle ovat yksilöllisiä. Jokainen kerta opettaa ja vahvistaa, kun ihminen rämpii vastoinkäymisten keskellä ylös. Missään nimessä se ei kuitenkaan tarkoita, että kärsimys kirkastaa ja vaikeudet vain vahvistaa, vaikkakin resilienssi voi kasvaa vain itsesi kautta ja omia kokemuksiasi pitkin. Toisin sanoen, olipa kyse mistä tahansa, sinun itsesi on otettava askelista ensimmäinen. Ketään ei voi esimerkiksi auttaa vasten todellista tahtoaan.
Joskus vaikeudet eivät vain kaada, vaan ne lyövät maahan täydellä painollaan. Silloin ihminen voi kokea, että resilienssi on kadonnut kokonaan eikä mikään tunnu olevan enää omassa hallinnassa, etenkin jos syitä ja kuormitustekijöitä on monia. Joskus voimavarat ovat kokonaan lopussa, eikä ole mitään takeita siitä, että ne palaisivat ennalleen.
Uupumus samm***aa aivojen otsalohkon, jolloin ylikuormittunut hälytyskeskus kaappaa vallan ja tekee loogisesta joustamisesta biologisesti mahdotonta.
Vaikka niin kävisi, resilienssiä voi elvyttää. Se vaatii aikaa, lepoa, armollisuutta ja sen TIEDOSTAMISTA, että vaikka olisi kokenut pohjakosketuksen, ollut olosuhteiden uhri ja tarvinnut ulkopuolista apua, Vastuu ja Voima ovat edelleen itsellä kuinka siihen sisimmässään vastaa. Silloin resilienssiä voi olla se pieninkin toivon ja sinnikkyyden liekki.
