10/06/2026
Viimeisen 2,5 vuoden aikana olen pyytänyt yhtä asiaa:
👉 oikeudenmukaista, puolueetonta ja tosiasioihin perustuvaa arviointia.
- En ole pyytänyt erityiskohtelua.
- En ole pyytänyt ketään uskomaan minua ilman näyttöä, vaikka muita on uskottu ilman näyttöä.
Olen toimittanut viranomaisille:
- asiakirjoja,
- asiantuntijalausuntoja,
- lääketieteellisiä kirjauksia,
- viranomaisten omia päätöksiä,
- lokitietoja ja
- muuta dokumentoitua aineistoa.
Olen osoittanut:
- ristiriitoja asiakirjoissa,
- virheitä kirjauksissa,
- puutteita selvityksissä,
- laiminlyöntejä menettelyissä sekä
- myöhemmin myös lainvastaisiksi tai moitittaviksi todettuja toimintatapoja.
👉 Silti lopputulos on pysynyt samana.
👉 Sama kaava on toistunut viranomaisesta toiseen ja tasosta riippumatta.
Kun pyydän perusteluja sille, miten näyttöä on arvioitu, miksi ristiriidat eivät vaikuta johtopäätöksiin tai millä perusteella alkuperäinen narratiivi säilyy, en saa vastauksia itse kysymyksiin.
Sen sijaan joudun kirjoittamaan uusia vastineita, oikaisuvaatimuksia, kanteluita ja selvityksiä.
Kyse ei ole uusista kysymyksistä.
Kyse on samoista kysymyksistä, joihin en ole saanut vastausta 2,5 vuoteen.
Erityisen huolestuttavaa on, että sama ilmiö näyttää toistuvan myös valvovissa viranomaisissa.
Jos viranomaisen tehtävä on arvioida näyttöä, perustella johtopäätöksensä ja vastata lakisääteisiin kysymyksiin, miksi vastauksia ei anneta?
Nyt pyydän vain yhtä asiaa:
👉 Näyttäkää, miten toimittamaani aineistoa on arvioitu.
👉 Näyttäkää, miksi objektiivinen dokumentoitu tieto ei muuttanut johtopäätöksiä.
👉 Näyttäkää, mihin konkreettiseen näyttöön johtopäätökset perustuvat.
Oikeusturva ei toteudu sillä, että päätös annetaan.
Oikeusturva toteutuu vasta silloin, kun päätöksestä ilmenee, mitä on arvioitu, miten on arvioitu ja millä perusteella johtopäätöksiin on päädytty.
Minä olen kysynyt tätä kysymystä 2,5 vuotta.
Odotan edelleen vastausta.