26/08/2026
Mitä tapahtuu jos elän niin kuin sisälläni tunnen?
Valtavan iso kysymys.
Aluksi vastauksia on lukematon määrä. Peloista, intohimoon ja kaikkea mahdollista mitä olen ottanut itseeni, vaikka se ei olisikaan minua. Olen vahvistanut toisten ihmisten näkemystä miten elämää kuuluu elää. Millaista työtä tehdä? Millainen toiminta tai mielipiteet ei erota minua toisista, jotta koen oloni turvalliseksi.
Lopuksi kun kaikki on tiivistynyt ja tiivistynyt, jäljelle jää lyhyt vastaus. Elän! Minä elän!
Ainoa keino elää itseni näköistä elämää on elää niin kuin tunnen!
Ai hitsi miten se vaatii rohkeutta!!
Minua on todella pelottanut tuoda esiin kuka olen.
Sitä meille tai ainakaan minulle ei ole opetettu.
Ennen kaikkea se vaatii tiedostamista siitä mikä on minua ja mikä ei.
Helposti käy niin että hyväksymme itsemme johonkin pieneen muottiin koska niin vaan on aina ollut. Ensin pitää tietenkin osata pienentää itseään, jotta muottiin mahtuu m***a sehän meiltä onnistuu.
Sitten siinä muotissa on turvallista olla ja elää. Tosin jossain vaiheessa voi alkaa ahdistamaan m***a onneksi siihenkin löytyy lääke, joka poistaa oireen m***a ei laatikkoa. Jälleen kerran yleisesti hyväksytty toimintamalli.
Jokainen tuntee oman laatikon parhaiten. Vaikka siellä alkaisi ahdistamaan ja olisi ikävää se on kuitenkin niin tuttua, että ilman tietoisuuden kasvua ei edes tiedä olevan muuta.
Jos joku yrittää poistua laatikosta saa hän kuulla asiasta ihan varmasti. Pahinta on olla eri mieltä kuin johtajamme. Mitä siitä tulisi jos yksi ja toinenkin alkaisi miettimään elämää syvällisemmin.
Tiedostavaa ihmistä on vaikea ohjailla ja hallita, varsinkin jos ohjauksen tavoite ei ole hyvää tarkoittava. Sosiaalinen paine puskee päälleen kuin biisonilauma ja oma mielipide on syytä jättää laatikon sisään.
Somessa sopii kyllä huudella kuka on paha kun media on ensin heittänyt koukun veteen, johon iskemme kiinni kuin hauki kaislikosta. Juuri niin ne haluaa. Saada aikaan eri puraa, jotta oikeasti tärkeät asiat eivät tule tietoisuuteen. Vielä jos kysymys on rahasta tai asemasta on omat mielipiteet syytä unohtaa visusti.
Onko laatikossa olemesissa jotain pahaa?
Ei tietenkään. Jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas. Itse olen sitä mieltä että tekee hyvää kyseenalaistaa omaakin toimintaa.
Varsinkin jos elämä ahdistaa ja puristaa on jotakin pielessä. Elämän ei kuulu olla jatkuvaa selviytymistä...ehkä olemme tottuneet siihen liikaa.
Niin kuin sanoin, vaatii rohkeutta tulla tietoiseksi koska silloin voi joutua luopumaan siitä mikä on tärkeintä. Oikeasti se ei ole tärkeintä vaan ulkoisen ohjauksen tuoma fiktiivinen asia.
Niin minäkin olen kiemurrellut ulos laatikosta vaikka ei se helppoa ollut ja toisinaan huomaan miten ulkoinen ohjaus siirtää minua kohti laatikkoa.
Jotenkin merkillistä että on" helpompi"elää ulkoisen ohjauksen mukaan kuin itsensä ja sisäisen maailmani mukaan. Tosin ei minulle ole opetettu mitää itsestäni. Siksi se on vaikeaa m***a harjoittelen kovasti.
Vasta kun uskallan antaa kaiken kuolla, jäljelle jäi se mikä on minua.
Tärkeintä ei ole mitä minä teen, vaan se mistä kohtaa tekeminen minusta tulee.
Rakkaus on suurin voima ja kiitollisuus tunne,jota harjoittelen joka päivä.
Huomenna kerron mitä konkreettista tämä tarkoittaa minun kohdallani. Näkyväksi tuleminen itselleni on keskeisessä osassa.
Toivon sinulle paljon hyvää ja kaunista❤️🔥
Jos tämä teksti saa sinussa aikaan jotain niin jää sen äärelle.
