25/08/2026
Jokainen ajatus, jonka päästän mieleeni, on pieni siemen. Se, mihin palaan yhä uudelleen, alkaa juurtua. Se, mitä hoivaan, saa energiani ja alkaa kasvaa. Onkin välillä ihan hyvä pysähtyä miettimään, mihin kohdistan ajatukseni? Mitä ruokin mielessäni? Lisäänkö polulleni valoa vai annanko varjoille enemmän tilaa?
Ainahan ei voi valita sitä, mitä elämä eteen heittää. Kaikkia tapahtumia ei voi hallita eikä toisten ihmisten tekoihin vaikuttaa. Voin kuitenkin harjoitella valitsemaan, mihin katson.
Jos etsin virheitä, mieli alkaa nähdä niitä lisää. Jos katson liikaa taaksepäin, saatan jäädä helposti elämään menneisyyden varjoihin. Jos koen jatkuvasti puutteellisuutta ja riittämättömyyttä, on aina yhä vaikeampaa onnistua.
M***a mitäpä jos käännän katseeni kohti valoa? Huomaanko helpommin kaikki upeat mahdollisuudet ja elämän pienet ihmeet? Ehkä tajuan samalla, miten paljon maailmassa onkaan vielä sellaista, mitä en ole vielä edes nähnyt?
Aina ei tarvitse kyetä ajattelemaan vain positiivisesti. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, että palaa takaisin valoon kun huomaa eksyneensä ajatusten hämäriin huoneisiin liian pitkäksi aikaa. Se, mille annan huomioni, saa energiani. Täytyy siis valita lempeästi m***a määrätietoisesti sitä, mitä haluan kantaa sisälläni ja sielussani.
Tämä näkökulmien ja valon valitsemisen teema lähti pyörimään jo eilen päässä unisiepparia askarrellessa. Käsillä tekeminen on todella meditatiivista puuhaa ja saa ajatukset välillä semmoisille radoille, ettei itsekään oikein pysy perässä. Sama tapahtuu luonnossa liikkuessa. Tämä eilinen teema pyöri edelleen mielessä tämän aamun aikaisella metsälenkillä, jossa alkusyksyn värit ja tuoksut hemmottelivat kaikkia mahdollisia aisteja. Osuin maitohorsma puskalle, johon hämähäkki oli taiteillut verkkoaan. Maitohorsman syksyiset untuvat tanssivat niin itse kasvissa kuin verkossakin iloisesti värähdellen hienoisen tuulenvireen ansiosta.
Tutkin kaunista näytelmää ensin menosuuntaan, aurinkoa vasten. Vilkaisin vielä ohimentyäni taakseni ja kun aurinko tulikin päinvastaisesta suunnasta selkäni takaa, näytti sama horsmikko ihan erilaiselta, auringon värittämässä kylvyssään.
Sama paikka, sama hetki, sama tavallinen ja arkinen asia. Jäin miettimään, miten ihmeellisesti valo ja näkökulma vaikuttavatkaan asioihin! Sama kasvi voi näyttää aivan toisenlaiselta, kun valo osuu siihen toisesta suunnasta. Sama maisema paljastaa ihan toisenlaisen kauneuden, kun katson sitä hieman eri kohdasta.
Asioiden ei tarvitse muuttua aina paremmaksi, jotta voisin nähdä niitä haluamallani tavalla. Välttämättä. Joskus voi riittää, että muutan näkökulmaa ja annan valon osua niihin eri suunnasta.
Jokohan tässä nyt saa alkaa pohtimaan jotakin muuta...
