25/03/2026
Mä sain Instagramiini eilen aivan ihanan dm:n, jossa seuraaja kiitti mua inspiraatiosta lopettaa alkoholin käyttö. ☺️
Siitä on tosiaan kohta 14 kuukautta kun tein tämän päätöksen ja kun viimeksi olen maistanut tippaakaan alkoholia.
Mä juuri pari päivää sitten puhuin aiheesta ystäväni kanssa ja kerroin hänelle, kuinka alkoholin lopettaminen ja siihen liittyvät tunteet on muuttuneet viimeisen 14 kuukauden aikana.
Itse lopettamispäätös oli se vaikein.
"Miten mä voin mennä juhliin?"
"Mitä mun kaverit ajattelee?"
"Kutsutaanko mua enää?"
"Tulenko mä tuottamaan pettymyksen ihmisille?"
Lopettamisen jälkeen haluni näyttää, että olen hauska siitä huolimatta, etten juo, oli vahva.
"Tarvitsin" alkoholittoman skumpan käteeni juhlien tai ravintolailtojen ajaksi, jotta tunsin olevani menossa mukana... ja varmaan myös siksi, että NÄYTIN olevani menossa mukana.
Tunsin myös tarvetta selittää ihmisille, miksi en juo. Selittää ilman, että sitä edes kysyttiin.
En muista, milloin tämä kaikki muuttui, m***a nykytilanne on tämä:
- En enää koe tarvetta näyttää, että olen hauska. Lähden mielelläni aikaisin kotiin ja sänkyyn päästyäni hymyilen leveää hymyä kun tiedän, että herään aamuna freshinä.
- En enää tarvitse alkoholitonta skumppaa. Kuplavesi limellä toimii hyvin.
- Selittelyn sijaan sanon vaan "ei kiitos, mä en juo".
Jos joku kysyy, että miksi mä en juo... En oikein osaa vastata tähän. Ei mulla ole yhtä, suurta syytä... Mä en vaan halua. Elämä on vaan niin hurjan paljon parempaa ilman alkoholia.
Myös yksi tärkeä juttu:
Entisenä tosi kovana ihmisten miellyttäjänä mikään ei ole sysännyt mua eteenpäin toipumisen tiellä enemmän kun "ei:n" sanominen alkoholille. Sen kautta olen konkreettisesti saanut kokea, kuinka rajojen asettaminen ja eläminen linjassa oman totuuden kanssa muiden mielipiteistä välittämättä ei ole vain helpottavaa, vaan tarpeellista, jos haluaa elää mahdollisimman hyvää, antoisaa elämää.
Minna 💛
Ps. Nämä kuvat on siltä illalta kun mä join viimeisen kerran: eli 1.2.2025.
