Minna Bussey, Dubai (2026)

05/05/2026

Joku fiksu sanoi, että nuorena on ns. normaalia omata suuri ystäväjoukko. Me ei usein nuorena vielä tunneta itseämme kovin hyvin, joten emme ole niin ronkeleita siitä kenen kanssa vietämme aikaa. Kuulostaa ehkä aika brutaalilta... m***a järkeenkäypää.

Keski-ikään kun me päästään, ystäväjoukko ei enää välttämättä olekaan niin suuri... Me ei enää tunneta TARVETTA suureen määrään ystäviä. Laatu korvaa määrän.

Mä allekirjoitan tämän täysin. Mulla oli nuorempana tarve kerätä ympärilleni todella suuri joukko kavereita. Vuosien vieriessä tämä joukko on pienentynyt ja pienentynyt... Kaverit ovat pudonneet kyydistä, ystävät jääneet.

Mä en kaipaa enää ympärilleni muuta kun tosi reiluja, reippaita, ja aika syviä ystävyyssuhteita. Sellaisia, joissa on turvallista puhua avoimesti ja suoraan ja jakaa ne ikävämmätkin asiat. Sellaisia, joissa on helppo ja jollain tapaa kotoisa olla. Ei jännittämistä, ei draamaa, ei esittämistä... Ystävyyden osapuolet tahtovat toisilleen vilpittömästi vaan hyvää ja kannustavat toisiaan.

Keski-ikä on oikeesti aika ihanaa aikaa nimenomaan tällaisten muutosten takia. Elämä on monella tapaa simppelimpää ja sitä vaan välittää monista asioista - kuten ihmisten miellyttämisestä - hyvin paljon vähemmän 🙏

Viikonloppuna mä sain viettää aikaa tällasten ystävien kanssa. Me ollaan nähty ja koettu... läpi ilojen ja surujen, hyvien aikojen ja vaikeiden. Nykyään osaan olla tosi kiitollinen tällaisista ystävyyssuhteista.

29/04/2026

Tällä viikolla nukkui pois unkarilainen Dr Edith Eger. Hän oli yksi viimeisistä Auschwitzin selviäjistä. Hän ei myöskään "vain" selvinnyt Auschwitzistä vaan omisti sen jälkeen elämänsä muiden auttamiselle. Hän ei katkeroitunut, hänestä ei tullut uhria, edes keskitysleirin kauhujen keskellä.

Hän oli myös kirjailija ja kirjoitti kuuluisan kirjan nimeltä The Choice. Mä suosittelen tämän lukemista ihan jokaiselle.

Mä itse luin sen jo vuosia sitten. Se jätti vahvan jäljen. Aina, jos huomaan syyllistyväni uhrimaiseen ajatteluun millään elämän osa-alueella: syyttäväni olosuhteita tai välttäväni vastuunottoa muistutan itseäni Edith Egerin tarinasta.

Meillä kaikilla on mahdollisuus valintaan sillonkin kun elämä näyttää toivottomalta. Me nimittäin silti valitsemme oman reaktiomme kaikkeen, mitä elämä meidän eteen heittää.

Lopulta kyse ei ole olosuhteista. Kyse on siitä hetkestä, kun me lopetetaan selitykset ja otetaan täysi vastuu meidän omasta tilanteesta, oli se sitten meidän terveys ja hyvinvointi, tai joku aivan muu elämän osa-alue.

16/04/2026

Mun parhaat on-the-go välipalavinkit suomalaisille 40+ naisille, jotka haluavat polttaa vyötärörasvaa ja hypätä verensokerivuoristoradasta pois:

👉 Coopin 300g raejuustopurkki & mustikat.
Ihan best! Saat tästä purkista 36g proteiinia, ja mustikoista kuitua, antioksidantteja ja mieltsin hyvää makua. Ripottele päälle myös vähän merisuolaa... trust me, tää on hyvä lisä. Niin ja tässä raejuustossa ei ole muunneltua tärkkelystä ja lisäaineita, niin kun lähes kaikissa muissa.

👉 Parmankinkkupaketti & kirsikkatomaatit.
Sä saat kinkusta proteiinia, se maistuu hitsin hyvälle, hits the spot... ja tomaatit tuo raikkautta, kuitua ja vatsaan volyymia. Aidossa parmankinkussa ei ole nitraattia tai nitriittiä, jotka ovat ihan virallisesti karsinogeenisten aineiden listalla, ja jota löytyy lähes jokaisesta, muusta kinkkupaketista...

Jos sä siis haluat tasaisemman ruokahalun ja kapeamman vyötärön:
EI Jungle Juice,
EI kaupan smoothie,
EI patukat ja purkit, jotka lupaa, että taivaan ovet aukeaa kun niitä syö.

Vaan oikeaa ruokaa, joka oikeasti pitää kylläisenä seuraavaan ateriaan saakka, eikä nosta verensokeria taivaisiin niin rasvanpoltto pääsee alkamaan.

15/04/2026

Mä opin tosi tärkeän jutun viime viikkoina.

Ei siitä, miten rakennetaan valmennus vaan siitä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsee.

Mä lähdin rakentamaan Step Clubia ajatuksella, että teen paikan, jossa on kaikki: treenit, ohjeet, sisältö, rakenne.

M***a kolme viikkoa myöhemmin mulle tuli olo, että jotain puuttuu.

Ja sitten tuli viesti yhdeltä mun pisimpään mukana olleelta asiakkaalta: “En käytä sitä appia… se WhatsApp-ryhmä on se, mitä mä oon aina rakastanut.”

Siinä se oli, mitä mä olin jo tuntenut. Ei ihmisiltä puutu tieto, sitä on jopa liikaa! Suurin osa ei kaadu siihen etteikö tietäisi mitä tehdä… vaan siihen, ettei tee sitä arjessa.

Se mikä puuttuu, on:
→ joku joka kysyy “miten menee”
→ paikka missä voi sanoa ääneen mitä oikeasti tapahtuu
→ pieni paine pitää kiinni siitä mitä lupasit itsellesi

Me testattiin tätä heti. Avattiin WhatsApp-ryhmä ja pidettiin ensimmäinen Zoom ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että kaikki loksahti paikalleen.

Tää ei ole treeniohjelma vaan tää on ihan oikeasti yhteisö.

Jos tunnistat itsesi tästä, niin tervetuloa meidän jengiin.

https://stepclub.circle.so/checkout/step-club-founder-member-hinta

07/04/2026

Step Clubin jäsenet kertoivat sunnuntain askel check-in:issä mitä ovat muuttaneet arjessaan. Yksi asia oli yhteistä kaikilla: he ovat aloittaneet pienistä muutoksista... yks kerrallaan.

Mä olin tosi iloinen lukiessani näitä! Nimittäin se ehkä suurin syy siihen, miksi elämäntaparemontit ja "ens maanantaina mä oikeesti alotan" -lupaukset menee plörinäksi on se, että me yritetään muuttaa ihan liian m***a asiaa kerralla.

Me usein myös yritetään harrastaa liikuntamuotoa, josta ei oikeasti tykätä... syödä terveellistä ruokaa, joka ei maistu meidän mielestä hyvältä...

Paras tapa liikkua on se, josta pidät sen verran, että tiedät pystyväsi sitoutumaan siihen. Rima sen tekemiseen omassa arjessa on myös tarpeeksi matala.

Ruokavaliossa tarvitaan toki tietyt raamit (pizza ja irtarit ei vie sua kohti energiaa tai kapeampaa vyötäröä), m***a niiden sisällä jää paljon pelivaraa. Aterioiden pitää sopia sun makuun ja arkeen, jotta niistä tulee pysyviä.

Tässä muutoksia, joita Step Clubin leidit on tehneet
- Sama, proteiinipitoinen aamiainen joka aamu, myös viikonloppuisin.
- Vähemmän proteiinijuomia, enemmän aitoa proteiinia ruoasta.
- Viiden aterian päivässä sijaan neljä.
- Takaisin satulaan just nyt, eikä vasta maanantaina.

Minkä muutoksen sä voisit alkaa tehdä arjessas just nyt? Pienet muutokset säännöllisesti toistettuna vie kohti isoja tuloksia!

02/04/2026

Mä palasin tänään Suomesta Dubaihin ja olo on hyvin ristiriitainen.

Suomen reissuun mahtui paljon.
- Kävely pikkusiskon, ja valmennettavien kanssa, aurinkoisessa Helsingissä.
- Päiväreissu Tampereelle ystävääni Annaa moikkaamaan. Niin ja jääkylmässä Tammerkoskessa pulahtamaan.
- Visiitti isoäitini eli mummani luona hänen vanhainkodissaan.
- Paljon aikaa mun äidin kanssa.
- Kavereiden kanssa hengailua.
- Get together perheen, eli mun äidin ja siskojen, ja tyttöjen serkkujen kanssa, meidän reissun viimeisenä päivänä.

Me saavuttiin kotiin huomattavasti hiljaisempaan Dubaihin kuin mihin ollaan totuttu. Tää ei ole välttämättä huono asia, sillä ihmispaljous ja ruuhkat on viime vuosina olleet melkoiset.

M***a samaan aikaan vähäisempi ihmismäärä tarkoittaa myös erilaista tunnelmaa, enkä ole vielä päättänyt pidänkö siitä vai en.

Koulut ovat epäopetuksessa vielä ainakin reilu pari viikkoa, ja aika näyttää pääsevätkö ne avaamaan oviaan vielä sillonkaan. Ehkä ne eivät pääse aukeamaan koko keväänä... Kukaan ei tiedä.

Meidän nuorempi, Milla, rakasti olla Suomessa ja olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa. Niin olisin minäkin. M***a vanhempi, Maija, ikävöi kavereitaan ja halusi kovasti tulla takaisin Dubaihin.

Miehen työpaikka on Dubaissa... meidän koti ja elämä ovat Dubaissa. Lopullinen muuttopäätös, jos sellaisen eteen tullaan, tulisi siis olemaan todella vaikea, puhumattakaan siitä kuinka vaikea se olisi hyvin herkässä iässä oleville teineille.

Toivottavasti siihen ei kuitenkaan tulla, ja elämä Dubaissa palautuu jota kuinkin normaaliksi. 🙏

Minna 💛

25/03/2026

Mä sain Instagramiini eilen aivan ihanan dm:n, jossa seuraaja kiitti mua inspiraatiosta lopettaa alkoholin käyttö. ☺️

Siitä on tosiaan kohta 14 kuukautta kun tein tämän päätöksen ja kun viimeksi olen maistanut tippaakaan alkoholia.

Mä juuri pari päivää sitten puhuin aiheesta ystäväni kanssa ja kerroin hänelle, kuinka alkoholin lopettaminen ja siihen liittyvät tunteet on muuttuneet viimeisen 14 kuukauden aikana.

Itse lopettamispäätös oli se vaikein.
"Miten mä voin mennä juhliin?"
"Mitä mun kaverit ajattelee?"
"Kutsutaanko mua enää?"
"Tulenko mä tuottamaan pettymyksen ihmisille?"

Lopettamisen jälkeen haluni näyttää, että olen hauska siitä huolimatta, etten juo, oli vahva.

"Tarvitsin" alkoholittoman skumpan käteeni juhlien tai ravintolailtojen ajaksi, jotta tunsin olevani menossa mukana... ja varmaan myös siksi, että NÄYTIN olevani menossa mukana.

Tunsin myös tarvetta selittää ihmisille, miksi en juo. Selittää ilman, että sitä edes kysyttiin.

En muista, milloin tämä kaikki muuttui, m***a nykytilanne on tämä:

- En enää koe tarvetta näyttää, että olen hauska. Lähden mielelläni aikaisin kotiin ja sänkyyn päästyäni hymyilen leveää hymyä kun tiedän, että herään aamuna freshinä.
- En enää tarvitse alkoholitonta skumppaa. Kuplavesi limellä toimii hyvin.
- Selittelyn sijaan sanon vaan "ei kiitos, mä en juo".

Jos joku kysyy, että miksi mä en juo... En oikein osaa vastata tähän. Ei mulla ole yhtä, suurta syytä... Mä en vaan halua. Elämä on vaan niin hurjan paljon parempaa ilman alkoholia.

Myös yksi tärkeä juttu:
Entisenä tosi kovana ihmisten miellyttäjänä mikään ei ole sysännyt mua eteenpäin toipumisen tiellä enemmän kun "ei:n" sanominen alkoholille. Sen kautta olen konkreettisesti saanut kokea, kuinka rajojen asettaminen ja eläminen linjassa oman totuuden kanssa muiden mielipiteistä välittämättä ei ole vain helpottavaa, vaan tarpeellista, jos haluaa elää mahdollisimman hyvää, antoisaa elämää.

Minna 💛

Ps. Nämä kuvat on siltä illalta kun mä join viimeisen kerran: eli 1.2.2025.

22/03/2026

Kun mä aloitin mun hyvinvointivalmentajan opiskelut mä visualisoin itseni, valmiina hyvinvointivalmentajana, istumassa steriilissä vastaanottohuoneessa tapaamassa 1:1 asiakkaita. Tämä visuaali tuntui jollain tapaa ns. tärkeältä, arvokkaalta…

Fast forward muutama vuosi ja mun hyvinvointivalmentajan työ näyttääkin aivan erilaiselta kun osasin kuvitella! Ja tuntuukin miljoona kertaa tärkeämmältä ja arvokkaammalta kuin tämä vastaanottohuonevisuaali… Nimittäin nää vuodet onkin tuoneet mukanaan jotain mulle täysin odottamatonta: naisyhteisön.

Me tehtiin eilen valmennettavien kanssa pitkä kävelylenkki aurinkoisessa Helsingissä, jonka jälkeen päädyttiin ihan mahtavalle brunssille Lapland Hotelliin.

Monet naisista ei olleet ennen tavanneet toisiaan, ja mäkin pääsin tässä tapaamaan pari uudempaa asiakasta ensimmäistä kertaa livenä, m***a juttu luisti kun oltais kaikki tunnettu pidempäänkin. Mun sisko oli meidän mukana ja hänen kanssaan todettiinkin, että miten voikin olla niin mukava porukka!

Eli kiitos mukanaolijoille ja näitä lisää 🙌🏼🧡

Huomenna starttaa Step Club. Tervetuloa yhteisöön harjoittelemaan terveellisempää arkea porukassa. 🙌🏼

https://minnabussey.com/step-club/

20/03/2026

Huomioita sokerihimoista ja nälästä kaupungilla:

Mä hengasin tänään Helsingin keskustassa koko päivän mun tyttöjen ja äidin kanssa. Lähdin liikenteeseen liian kevyen aamiaisen jälkeen, joten kaupunkiin saapuessa mulla oli jo nälkä.

Poikkesin lempparikahvilaan, jossa on ehkä maailman houkuttelevimman näköinen pullatiski... (Erityisesti Boston pullat, mun lempparit.) Kurnivalla vatsalla tällaisen vitriinin tuijotteleminen on vaarallista hommaa.

M***a minä - entinen sokerin ahmija - tiedän nykyään, miten toimia: sen sijaan, että kieltäisin Boston pullan itseltäni sanonkin mielessäni, että "saan" kyllä pullan, kunhan olen ensin käynyt syömässä kunnon lounaan.

Näin tehtiin: me valittiin tyttöjen kanssa lounasravintola, josta he saivat pastaa ja minä kunnon annoksen kanaa ja vihanneksia. Tuloksena täysi, kylläinen vatsa ja se, ettei Boston pullaa enää tarvinnutkaan.

Sama toistui kaupungista illansuussa lähtiessä... Nälkä oli jo alkanut palailemaan ja me poikettiin ruokakaupassa. Tämä on big mistake sokerihiirille, m***a mä käytin samaa taktiikkaa: karkkihyllyjen ohi kävellessä sanoin taas itselleni, että "saan" lähetä hakemaan karkkia kunhan olen ensin syönyt kunnon illallisen.

Tein työtä käskettyä: kokkasin itselleni noin 250 grammaa porsaankyljyksiä, kesäkurpitsan kera... söin vielä mustikoitakin jälkkäriksi ja kas kummaa, tässä olen vielä sohvalla, ilman minkäänlaista tarvetta lähteä hakemaan karkkia.

Me ollaan kaikki vaan ihmisiä, ja meillä kaikilla on biologia, joka tykkää helpoista herkuista. Sen sijaan, että taistelee tätä biologiaa vastaan kannattaa työskennellä sen kanssa ja ravita sitä niin, ettei se enää huutele herkkujen perään.

Ihanaa perjantai-iltaa! 💛

Ja jos nää jutut kiinnostaa, niin Step Clubissa opetellaan kaikkea tätä sen lisäksi, että saadaan askeleet ja liike osaks arkea. Täältä voi lukea lisää ja lähteä mukaan.
https://minnabussey.com/step-club/

19/03/2026

Ei ole Suomen reissua ilman Ruohonjuuri käyntiä... Tässä pari mun suomalaista vakkarituotetta, jotka tarttuivat tänäänkin mukaan kun kävin heidän Manskun liikkeessään.

Foodinin suklaa hera protskujauhe... Maku on tosi hyvä (etenkin jos lisää sekaan vähän merisuolaa niin kun mä tykkään tehdä), ja ainesosaluettelosta löytyy tasan kolme ainetta: hera, kaakaojauhe ja stevia. 👌 Mä käytän tätä kreikkalaiseen jogurttiin sekoitettuna, tai smoothiessa. Auttaa kivasti päivän proteiinitarpeen saavuttamisessa.

Puhdas Plus kreatiinimonohydraatti. Tämä on ainoa ravintolisä, jota mä olen käyttänyt jo pitkään ja käytän päivittäin. Kreatiini tukee mm. lihasmassaa, palautumista ja kognitiivistä terveyttä, joten se on omiaan meille 40+ naisille.

Hyvää yötä Espoosta. Ihana olla Suomessa! 🥰

18/03/2026

Mä kävin eilen Lontoossa lounaalla hyvän ystäväni Kristin kanssa. Me oltiin hänen kanssaan työkavereita Lontoon finanssimarkkinoilla 20 vuotta sitten ja nykyään meitä yhdistää se, että olemme kummatkin hyvinvointialalla. Kristi on ravintoterapeutti, joten me keskustellaan aina suu vaahdoten meidän intohimoaiheesta; ruoasta.

Kristi on itse asiassa hakeutumassa Lontoon paikallispolitiikkaan, josta toivoo aloittavansa uran lähteä muuttamaan meidän ruokaympäristöä "ylhäältä käsin".

Ja tätä tarvitaan.... Me voidaan toki yksilötasolla, omilla valinnoillamme a) vaikuttaa omaan terveyteemme ja b) "äänestää dollareillamme", eli tukea tai olla tukematta ultra-prosessoituja ruokia valmistavia yrityksiä.

M***a hyvä ihme nämä terveelliset valinnat on tehty vaikeiksi... Kuten Kristin kanssa totesimme, tässä ruokaympäristössä navigointi on kuin "dodging the bullet" päivittäisellä tasolla.

Nyky-ympäristössä näitä ammuksia satelee meitä kohti joka puolelta. Ruokakauppojen hyllyistä ehkä 80% notkuu toinen toistaan prosessoidumpia, epäterveellisempiä tuotteita... Kahviloiden vitriinit puolestaan houkuttelevat meitä tuoreilla leivoksilla ja korvapuusteilla. Jopa terveellisten smoothie -baarien valikoimat ovat todellisuudessa täynnä sokeria (luonnollista sorttia ehkä, m***a silti). Työpaikan kahvihuoneesta löytyy konvehteja tai pullaa joka iltapäivä. Et voi edes rautakaupassa käydä ilman, että suklaapatukat ja karkit tuijottaisivat sua kassalla kutsuvasti.

Jos siis ihmettelet, että mikä sun itsekurissa on vikana kun et pysty pysymään herkuista erossa ja hyppäämään ulos sokerin aiheuttamasta noidankehästä niin tiedä tämä: et todellakaan ole yksin. Tämä ruokaympäristö on kerta kaikkiaan epäreilu.

Mun ehdoton numero uno vinkki selvitä tänään niiden ammuksien lentäessä on: pysy kylläisenä. Syö aterioilla vatsa ihan täyteen sitä proteiinia, jonka kaverina iso kasa värikkäistä kasviksia, ehkä vähän hitaasti imeytyviä hiilareita. Tässä on sulle panssari, jonka avulla selviät paljon paremmin. Ja onnea matkaan!

Minna Bussey

05/05/2026

29/04/2026

16/04/2026

15/04/2026

07/04/2026

02/04/2026

25/03/2026

22/03/2026

20/03/2026

19/03/2026

18/03/2026

Address

Telephone

Website

Alerts

Contact The Business

Shortcuts

Share

Category