05/06/2026
Väittäisin, että suurin osa ihmisistä haluaisi pitää enemmän itsestään, olla tyytyväisempi kehoonsa, jaksaa arjessa paremmin ja suhtautua itseensä samalla lämmöllä kuin ihmisiin, joita rakastaa.
M***a mitä se oikeasti vaatii?
Mun mielestä se vaatii ennen kaikkea itsearvostusta. Ja mun nähdäkseni se ei synny siitä, että yrittäisi ajatella itsestään positiivisemmin tai vakuuttaisi itselleen olevansa riittävän hyvä. Se syntyy siitä, että pystyy olemaan rehellinen itselleen. Tunnistamaan, mitä oikeasti haluaa, mikä on itselle tärkeää ja mitä sen eteen on valmis tekemään.
Ja kun toimii niiden asioiden mukaisesti yhä uudelleen, oppii vähitellen luottamaan itseensä. Luottamus ei synny ajatuksista vaan teoista. Siitä, että pitää sanansa itselleen myös silloin, kun ei ole se paras fiilis tai motivaatio korkealla.
Niiden lupausten ei tarvitse olla suuria. Se voi olla sitä, että pitää kiinni treeneistä tai menee ajoissa nukkumaan. Joka kerta, kun pidät sanasi itsellesi, rakennat luottamusta itseesi.
Mulle kisaaminen on opettanut paljon tavoitteellisuudesta ja tulosvastuusta. M***a näin jälkikäteen ajateltuna tärkein oppi ei tullut kisalavalta. Tärkein oppi on ollut se, että kun ulkoiset tavoitteet jäävät pois, jäljelle jää suhde itseen. Se, pidätkö kiinni niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä, vaikka kukaan ei niitä näkisi tai niistä palkitsisi.
Ja kun mietin elämää kisaamisen ulkopuolella tai vaikka kisauran päättymisen jälkeen, parhaimmillaan jäljelle jää vahva elämäntapa. Sellainen elämäntapa, joka tukee hyvinvointia, jaksamista ja toimintakykyä vuodesta toiseen. Mulle treenaaminen on eräänlainen ankkuri. Sellainen asia, jonka merkityksen huomaa erityisesti silloin, kun elämä kuormittaa enemmän.
On tärkeää saavuttaa omia tavoitteita, m***a vielä tärkeämpää on se, millaiseksi ihmiseksi kasvat sillä matkalla.
Tavoitteet ovat väliaikaisia. Se, millaiseksi ihmiseksi niiden kautta kasvat, voi kulkea mukanasi parhaimmillaan koko loppuelämän ✨.
