17/08/2026
Tiedättekö ne aamut, kun heräät silleen, että olenko mä levännyt?
Uni on kyllä tärkeetä. Varsinkin tällä iällä huomaa, että lyhyemmät yöt tai katkonainen uni tuntuvat aamulla. Kyllä varmasti esivaihdevuodetkin vaikuttaa, koska ite oon nukkunut noin vuoden ajan katkonaisemmin.
Kun heräsin aamulla, olin just silleen, että en haluaisi herätä vielä.
Tein meditaation ja huomasin, kuinka tärkeää on se, minkälaisella asenteella lähtee päivään. Väsyneenä ajattelu on helpommin vähän sekavampaa. M***a se, että sain jälleen herätä tähän uuteen päivään, on ihmeellistä. Se asettaa asiat omaan mittakaavaansa.
Se on mun supervoima, että mä näen uuden päivän mahdollisuutena elää yhden päivän eteenpäin.
Sitten vettä, kahvia ja lapsen kanssa aamukuviot päiväkotiin. On tärkeää olla läsnä siinä aamussa ennen kuin kumpikin jatkaa päivää.
Siitä lähdin kävelylle. Tänään tahti oli rauhallinen, kun mun nilkka on aika kipeä. Tuli mieleen, kun mummi joskus sanoi, että elämä opettaa, jos ei muuta, niin hitaasti kävelemään. Niin totta muuten.
Kävelin koiran kanssa ilman kuulokkeita ja ärsykkeitä. Ilmassa oli jo vähän syksyä. Oli kiva katsella ympärilleen ja aloittaa päivä hissukseen. Huomasin, että pääkin oli rauhallinen.
Arvostan nykyään semmoista tietynlaista tylsyyttä. Ei tarvitse tietää kaikesta eikä aamuun tarvitse mitään ylimääräistä.
Kun mietin syksyä ja sitä, minkälaisia haluan viikkojen olevan, niin haluan, että siellä on sopivasti väljyyttä ja ilmavuutta kalenterissa.
Sama näkyy treenissä. Viimeiset pari viikkoa mä oon tehnyt neljä treeniä kahden viikon sisään. Näin urheilijalle tai entiselle kisaajalle se tuntuu vähältä, m***a just nyt se on tuntunut sopivalta.
Mä haluan tehdä vähemmän, m***a laadukkaasti. Antaa kropalle aikaa palautua ja mennä treeniin niin, että siellä pystyy keskittymään.
Koko ajan ei tarvitse olla virikkeitä tai viihdykettä viihtyäkseen. Välillä hiljaisuus tekee tosi hyvää.
Nyt tuntuu siltä, että mieli on oikealla tavalla läsnä.
Tästä se viikko lähtee käyntiin ✨🍂☀️