NaisFiilis / Osteopatia & Valmennus

05/06/2026

🩵 Jos et ole yhteydessä aitoon itseesi, omaan kehoosi ja tunteisiisi, ei ole ihme, jos elämä puuduttaa, uuvuttaa, ahdistaa tai jopa masentaa.

Kokemukseni mukaan hyvä, oman näköinen elämä syntyy juuri näiden yhteyksien kautta. Kun olet kosketuksissa kehoosi ja tunteisiisi, pääset yhteyteen aidon minäsi kanssa – ja sitä kautta myös sellaisen elämän kanssa, joka tuntuu omalta.

Jos yhteys omaan kehoon, tunteisiin tai oman näköiseen elämään on kateissa, tervetuloa sohvalle tai hoitopöydälle. 🤗🩵

🩵

04/06/2026

🩵 Kuulutko niihin, jotka ajattelevat kehon ja mielen vaivojen katoavan maagisesti kesän lämmössä ja auringossa?

Osittain olen samaa mieltä. Loma, valo ja kiireiden hellittäminen voivat helpottaa stressiä, ja samalla moni oirekin saattaa helpottua.

M***a juuri silloin, kun olo on hieman kevyempi eikä arjen kuormitus vie kaikkea energiaa, voi olla myös hyvä hetki pysähtyä kuuntelemaan itseään hieman pintaa syvemmältä.

Kun jatkuva selviytymismoodi hellittää, on usein helpompi huomata, mitä keho ja mieli oikeasti tarvitsevat. Sen sijaan, että yrittäisi vain sammutella arjen pieniä tulipaloja ja hakea nopeaa helpotusta oireisiin.

💡 Mitä sinä ajattelet? Riittääkö kesän palauttava vaikutus, vai huollatko kehoa ja mieltä myös muilla tavoin?

🩵

02/06/2026

💛 Toinen tarvitsee liikettä ja toimintaa. Toinen lepoa ja hiljaisuutta.

Toinen tarvitsee yhteyttä ja laumaa. Toinen omaa tilaa ja rauhaa.

Usein puhumme hermostosta kuin siinä olisi vain kaksi vaihtoehtoa: kaasu tai jarru.

Todellisuudessa kyse ei ole joko–tai-ajattelusta, vaan tasapainosta. Hyvinvoiva hermosto pystyy joustavasti siirtymään toiminnan ja levon välillä tilanteen mukaan.

Siksi se, mikä palauttaa yhtä ihmistä, ei välttämättä toimi toiselle. Toinen nollaa päätään lenkkipolulla, toinen sohvannurkassa kirjan kanssa.

💡 Kysyn siis uudelleen: mikä on sinun paras tapasi nollata? Mikä auttaa kehoasi ja mieltäsi palaamaan tasapainoon?

Itse tunnistan olevani enemmän sitä tyyppiä, jolle omiin oloihin vetäytyminen, rauha ja hiljaisuus ovat parhaita palauttajia.

Ehkä se on myös yksi voimistani osteopaattina ja terapeuttina. Uskon, että moni asiakkaani tulee vastaanotolle hakemaan juuri sitä: pysähtymistä, lepoa ja rauhallista läsnäoloa.

M***a meissä kaikissa on m***a puolta. Tämä on vain yksi niistä, yksi tarpeistani.

💛

02/06/2026

29/05/2026

🩵 Lyhytterapiaopintojen ja tunnetyöskentelyn äärellä.

Tänään koulutuksessa puhuttiin terveen vihan ja aggression merkityksestä.

💡 Terve viha ja aggressio antavat ikään kuin potkun persuksille uupumuksen, lamaantuneisuuden ja depressiivisyyden suuntaan. Ne ovat voimaa ja polttoainetta, johon voi nojata ja josta saa tukea liikkeelle. Usein ne toimivat myös porttina syvempiin ja pehmeämpiin tunteisiin. Vihan alta voi paljastua esimerkiksi surua – joka on myös tärkeä ja terve tunne, ja hyvä saada näkyväksi.

Mikäli sinulla on kiinnostusta tulla lyhytterapiaan oppilastyönä, voin ottaa kesän aikana muutaman harjoitusasiakkuuden. Voit laittaa viestiä [email protected]

🩵

28/05/2026

🩵 Osteopatian sanoittaminen on mulle välillä “vähän” haastavaa 😬

Yritän kyllä parhaani, m***a pahimmillaan lopputulos on videon kaltainen 🙈
Edelleenkin, vaikka olen työskennellyt osteopatian parissa jo yli 10 vuotta.

Kädet ja sydän kyllä tietävät ja tuntevat. 🤲
Äly ja sanat eivät aina pysy kaiken sen perässä, mitä kehossa tapahtuu. 🧠

🩵

27/05/2026

🩵 Eilen päättyi refleksivalmentajan koulutus.

Tänään tuntuu siltä, että kaikkea opittua pitää vain hetki sulatella.

Miten loputon ja kiinnostava kokonaisuus ihminen onkaan — keho, mieli, hermosto, tunteet, kokemukset ja vuorovaikutus.

Kaikki tämä opiskelu ihmisyyden monimuotoisuuden ja kokonaisvaltaisuuden äärellä on kyllä loputon suo. Ja ehkä juuri siksi tämä työ ja opiskelu tuntuvat edelleen niin merkityksellisiltä.

🩵

22/05/2026

🩵 Ehkä aina ei vain tarvitse:

Olla näkyvämpi.
Toteuttaa itseään enemmän.
Kasvaa ihmisenä jatkuvasti.
Löytää suurempaa merkitystä joka asiasta.
Ottaa koko omaa potentiaalia käyttöön.
Olla paras versio itsestään.

Nykymaailma ja some tuntuvat tarjoavan loputtomasti tapoja kehittää itseään: valmennuksia, metodeja, kursseja, hyvinvointia, kasvua, unelmia, näkyvyyttä ja henkilöbrändiä.

Ja jos nämä vaatimukset ovat jatkuvasti päällä — tulivat ne sitten ulkoa tai sisältä — ei ole ihme, että väsyttää ja uuvuttaa.

Ja ehkä on ihan ok ja inhimillistä, jos sun hermosto, keho ja mieli sanoo tälle kaikelle ei.

…Ehkä joskus vähän vähempikin riittää.

🩵

18/05/2026

🩵 Ehkä paniikki, ahdistus, uupumus ja masennus eivät aina ole sairauksia tai häiriöitä.
Ehkä ne ovatkin mielen ja kehon luonnollisia reaktioita järkyttäviin, kuormittaviin ja epäterveisiin olosuhteisiin.

❤️‍🩹 Oireet eivät synny tyhjästä. Ne ovat usein merkki siitä, mitä elämässä on koettu ja kannettu. Merkki siitä, missä ihmisen sietokyvyn rajat ovat vähitellen tai äkillisesti ylittyneet.

Huono lapsuus.
Turvattomuus.
Trauma.
Kiusaaminen.
Jatkuva suorittaminen.
Yksinäisyys.
Kuormittava ja suorituskeskeinen yhteiskunta.
Narsistinen tai alistava ihmissuhde.
Suru, jota ei ole saanut kantaa yhdessä kenenkään kanssa.

❤️‍🩹 Silti liian usein ihmistä kohdataan kuin ongelma olisi vain hänen aivoissaan tai kemiassaan.
Diagnoosina.
Häiriönä.
Korjattavana vikana.

Täytä kaavake.
Diagnoosi.
Nappia naamaan.

❤️‍🩹 Näin luonnollisia tunteita ja selviytymisreaktioita pyritään vaientamaan lääkkeillä sen sijaan, että pysähdyttäisiin oikeasti kysymään:

“Mitä sinulle on tapahtunut?”
“Mitä sinä olet joutunut kestämään?”
“Ei ihme, että olet uupunut.”
“Kerro lisää.”
“Olen tässä.”

🩵 Monesti kun vastaanotolleni tulee ihminen, joka on saanut mielenterveysdiagnoosin ja siihen lääkereseptin, kysyn:

“Saathan tähän myös keskusteluapua?”
Ja luojan kiitos moni vastaa edelleen:
“Kyllä.”

💡 Ehkä kyse ei aina ole rikkinäisistä aivoista tai vääränlaisesta kemiasta.
Ehkä ihmisen mieli ja keho eivät olekaan sairastuneet.
Ehkä ne yrittävät vain kertoa:

Raja meni rikki.
Tämä ei ollut ok.
Tämä sattui.
Tämä uuvuttaa.
Tämä vituttaa.
Ja silti yritän selviytyä parhaani mukaan.

Ehkä joskus särkyneitä ovatkin sydän ja sielu.
Eikä niitä paranneta vain turruttamalla tunteita ja oireita pois.

🩵

11/05/2026

🩵 "Ehkä se on vain vaihe."

Joo, tiedän… Hyvää tarkoittava ja jo vähän kulunut lohtulause pienten – ja miksei isompienkin – lasten vanhemmille.

On ihan ymmärrettävää, että jatkuvat yöheräilyt ja itkuisen lapsen sylissä heijaaminen eivät tunnu vain vaiheelta, vaan välillä suorastaan keskiaikaiselta kidutusmenetelmältä.

M***a ehkä se oikeasti onkin vain vaihe. Ehkä juuri vaikealla hetkellä tämä kliseinen lause voi jopa vähän lohduttaa.

Kyllä se yleensä viimeistään 18 ikävuoteen mennessä helpottaa. Ja silloinkin tulee varmaan jo joku uusi vaihe. 🙈

Tsemppiä vanhemmuuteen – hyvin sä vedät 💪

🩵