21/02/2019
Lapset ovat hieno esimerkki siitä, kuinka ihmisellä on luontainen kiinnostus uuden liikkeen oppimiseen.
Lapsesta liikkuminen ei tunnu tylsältä vaan se on keino pitää hauskaa ja oppia itsestään uusia asioita. Hän
uskaltaa kokeilla uusia asioita pelottomasti ja ennakkoluulottomasti.
•
Jossain vaiheessa ihminen alkaa epäillä kykyään liikkua ja oppia uutta. Tätä sanotaan myös
”vanhenemiseksi”. Ehkä joku on sanonut, että ”tuolla selällä tai polvilla ei kyllä enää nosteta ikinä mitään”,
ja tietynlainen pelko asettuu mieleen, joka antaa syyn olla kokeilematta.
•
Aivan kuin lapsen, myös aikuisen tulee opetella uusi liike portaittain edeten. Jos et ole roikkunut,
punnertanut, kyykännyt tai seisonut käsilläsi vuosiin, et voi olettaa, että tämä onnistuu aivan samalla
tavalla kuin kymmenen vuotta sitten.
•
Tämä vaatii tietenkin yrittämistä, jotta löydetään se ”makea” kohta, jossa kehittyminen tapahtuu, m***a
emme saa itseämme liian kipeäksi, jotta voimme palata taas harjoittelemaan.
•
M***a myös epäonnistumisen
kokemuksia vaaditaan. Näistä opitaan se mitä tapahtuu, jos jalka ei pidäkään seuraavalla askeleella ja
pätkähdetään naamalleen. Ehkä näistäkin kokemuksista voimme oppia jotain.