25/09/2026
Näkyväksi tulemisen pelko on yksi suurista peloista, joiden kanssa olen kamppaillut vuosia. Siihen on liittynyt myös pelko siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun oikeasti uskallan astua esiin – ja siksi olen usein jäänyt vähän puolitiehen. Se on näkynyt monessa, esimerkiksi siinä, etten ole yli kymmenvuotisen urani aikana koskaan teipannut yhdenkään studioni ikkunoita.
Yrittäjänä näkymättömyys on pitkä ja kivinen tie. Samalla olen saanut rauhassa löytää oman rytmini ja tapani tehdä töitä ja kehittyä siinä sivussa.
Esille astuminen on vuosien työn tulos. Olen opetellut ymmärtämään itseäni sekä kuuntelemaan ja rauhoittamaan hermostoani, jotta pelko ei enää päättäisi kaikkea puolestani. Matka ei ole vielä valmis, m***a eteenpäin olen kulkenut jo rutkasti.
Sanotaan, että ihmiset ympärillämme ovat meille peilejä. Pitkään tuntui, että tein tätä matkaa yksin, ja ehkä juuri siksi osaan arvostaa ihan eri tavalla ihmisiä, joita olen nyt saanut ympärilleni.
He peilaavat mulle sitä puolta itsessäni, joka uskaltaa innostua, näkyä ja tehdä omaa juttuaan. Heidän seurassaan tunnen, että se mitä mä olen, on just oikein. Siitä olen kiitollisempi kuin ehkä osaan edes sanoa. ❤️
Nyt mä näen, että kaikella sillä kompuroinnillakin on ollut oma tarkoituksensa.
Ja nyt ne teippaukset ovat sitten paikallaan 🥹 Mitä sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan.
Kiitos mun crew 🤍
—
Fear of being seen has followed me for years. It has often made me stop halfway, unsure of what might happen if I truly stepped forward.
This moment is the result of years of learning to understand myself and calm my nervous system, so fear no longer gets to make every decision for me. I’m deeply grateful for the people around me who reflect back the part of me that dares to be excited, visible and fully myself.
And now the studio decals are finally up. Whatever comes next – thank you, my crew. 🤍
