07/05/2026
Thuja historian henkilöissä
Homeopaattinen hoito tunnetusti pohjautuu yksilön henkilökohtaiseen kokemukseen sairautensa tilasta. Tähän saattaa usein liittyä sangen erikoisia tuntemuksia ja ajatuksia vaivaan liittyen. Kun asiakas sitten kertoo tarinaansa oireistaan, homeopaatit odottavat melkein vesi kielellä, milloin tarinassa nousee esille jokin mehukas erikoinen oire. Yhdistettynä kaikkiin oireisiin ja haastattelussa esiintulevien muiden tekijöiden pohjalta homeopaatti pyrkii sitten ratkaisemaan lääkeainevalinnan.
Viimeksi kirjoitin näyttelijän tulkitsemasta hahmosta salapoliisitarinoista tutusta fiktiivisesta hahmosta, Hercule Poirot’sta. Tällä kertaa halusin kirjoittaa ihan todellisten ihmisten kokemista ilmiöistä, joihin yhä uudelleen törmäsin oman kiinnostukseni piiristä ja siellä erikoisten oireiden kavalkadista tuli esiin kokemus, jolla on historiallisesta näkökulmasta parikin esimerkkiä tarjottavanaan. Repertoriossa yksilöllinen tuntemus löytyy otsikoissa
Mind – Delusions – glass – he is made of glass ja
Mind – Delusions – body – brittle, is.
Historian kirjoitukset tarjoavat ainakin kaksi tapausta näihin liittyen.
Ensimmäisenä Ranskan kuninkaana ollut Kaarle VI (1368-1422), joka soti Englantia vastaan käytyä sata-vuotisessa sodassa (1337–1453). Kaarle tunnettiin nimellä "Hullu kuningas" toistuvien psykoosikohtaustensa (Mind - Delirium – maniacal) vuoksi ja hän joutui usein luovuttamaan vallan sijaishallitsijoille.
Toisena esimerkkinä on prinsessa Alexandra (1826 – 1875), joka oli Baijerin kuningas Ludvig I:n tytär ja hänet tunnettiin hurskaudestaan sekä kärsimistään psyykkisistä ongelmista, joita kuvailtiin myöhemmin "lasihulluudeksi".
Näin Kaarle VI ja Alexandra muodostavat kiinnostavan historiallisen parin tarkasteltaessa niin sanottua lasiharhaa suhteessa homeopaattiseen Thuja-ainekuvaan. Molemmilla henkilöillä esiintyi poikkeavia ruumiinkokemuksia ja todellisuudentajun vääristymiä, joita voidaan symbolisesti verrata Thujan henkiseen teemaan, johon luetaan tunne hauraudesta, jakautumisesta ja kokemus siitä, ettei oma keho ole eheä tai luonnollinen.
Baijerin prinsessa Alexandra tunnetaan erityisesti siitä, että hän uskoi lapsena nielleensä lasisen pianon. Hän pelkäsi tämän vuoksi liikkua voimakkaasti, jotta “esine” ei rikkoutuisi hänen sisällään. Kaarle VI puolestaan uskoi oman ruumiinsa olevan lasia ja vältteli kosketusta sekä suojasi itseään pehmusteilla. Molemmissa tapauksissa lasi toimii voimakkaana symbolina: ihminen kokee itsensä läpinäkyväksi, särkyväksi ja jatkuvasti rikkoutumisen vaarassa olevaksi.
Homeopaattisessa Thuja-kuvassa tällainen kokemus voidaan nähdä eräänlaisena minuuden haurauden ilmentymänä. Thujaan liitetään klassisesti tunne siitä, että ihminen on “vääränlainen” tai epätäydellinen. Hänellä voi olla myös kokemus kaksijakoisuudesta tai jakautuneesta identiteetistä. Fyysisellä tasolla tämä voi Thujan kohdalla ilmetä esimerkiksi kaksihaaraisena virtsasuihkuna. Henkilöllä on vierauden tunne suhteessa omaan ruumiiseen ja hän voi kokea että hänen sisällään, esimerkiksi vatsassa on jotain vierasta, ikään kuin eräänlainen Alien-kokemus. Thujalla on voimakas kokemus häpeän tunteesta ja näin tarve suojata itseään ja piilotella häpeään liittyviä asioita ulkopuolisilta, mikä saa hänet näyttäytymään salailevalta tai epäluuloiselta.
Näiden teemojen kautta sekä Kaarle VI:n että Alexandran oireet voidaan tulkita Thujan symboliikkaan sopiviksi.
Molemmilla esimerkkihenkilöillä harhaluulo rakentui särkyvyyden ympärille. Kaarle koki olevansa lasia ja Alexandra koki kantavansa sisällään haurasta lasiesinettä.
Thuja-persoonallisuudessa ihminen kokee usein, ettei hänen rakenteensa kestä maailmaa. Psyykkinen puolustus rakentuu vetäytymisen, kontrollin ja suojautumisen ympärille. Thujaan liittyy ajatus siitä, että kehossa on jotain vierasta, väärää tai keinotekoista. Tämä näkyy historiallisissa tapauksissa konkreettisena harhaluulona, Kaarlen ruumis muuttuu lasiksi ja Alexandran sisälle ilmestyy mahdoton vierasesine. Molemmissa tapauksissa ruumis menettää luonnollisen jatkuvuutensa.
Kaarle VI:n psykoottiset episodit, tunnistamattomuus ja poissaolevuus muistuttavat dissosiatiivista hajoamista. Homeopatiassa Thujalla esiintyy tunne “kahdesta minuudesta”, ulkokuoresta ja piilotetusta todellisesta minästä.
Alexandran tapauksessa harhaluulo oli rauhallisempi, m***a yhtä lailla todellisuuden rajaa vääristävä: sisäinen mielikuva muuttui fyysiseksi totuudeksi. Thujaan liitetään usein krooninen herkkyys ja heikentyneisyyden tunne, hermostollinen ylikuormitus, outojen ruumiintuntemusten korostuminen, tunne hauraasta rakenteesta sekä sairauden jälkitilat.
Kaarle VI:n kohdalla on huomionarvoista, että hänen vakava romahtamisensa seurasi mahdollisesti infektiota tai kuumetautia. Hänen myöhemmät psykoottiset kohtauksensa voidaan nähdä hermoston murtumisena pitkäkestoisen stressin, sairauden ja poliittisen paineen alla.
Alexandran elämässä taas korostui fyysinen varovaisuus ja lähes neuroottinen ruumiin suojeleminen. Hänen liikkeensä ja käyttäytymisensä mukautuivat harhaluulon ympärille samalla tavoin kuin Kaarle VI:n hovikäyttäytyminen muuttui lasipelon vuoksi.
Sekä Kaarle VI:n että Alexandran lasiharhat voidaan nähdä äärimmäisinä kuvina samasta teemasta, jossa minä on hauras eikä ruumis tunnu turvalliselta. Lisäksi sisäinen maailma tunkeutuu fyysiseen todellisuuteen ja ihminen joutuu jatkuvasti suojelemaan itseään rikkoutumiselta.
Homeopaattisessa ajattelussa nämä ovat juuri niitä mielikuvallisia ja psykologisia teemoja, joiden perusteella Thujaa on perinteisesti kuvattu. Kyse on tässä tapauksessa analogisesta ja symbolisesta tulkinnasta historiallisten psyykkisten ilmiöiden ja homeopaattisen ainekuvan välillä, koska mitään haastatteluahan tähän tulkintaan ei ole käytössä.
(Artikkelissa annetut tiedot ovat yleisellä tasolla eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien diagnosointiin, hoitoon tai niiden ehkäisyyn eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuvaa vastaanottoa tai konsultaatiota. Julkaisun tarkoitus on lisätä tietämystä ja ymmärrystä homeopatiasta.)
