15/10/2026
Näen yhä selvemmin sen näkymättömän seinän itseni edessä. Se ei enää puserra suruna eikä vihlo vihana. Se vain on.
Ehkä tuo pitkään palvellut lasiseinä on joskus ollut jopa suojani, sillä kuinka huono nyt uhkaisi ketään?
Huonona kun on hyvä mennä raahustaa. Sitä tulee helpommin hyväksytyksi.
On vain itse itsensä vihollinen.
Vaan ollapa hyvä jossain. Se vasta onkin vaikeaa. Pitäis näkyä, olla rohkea, tulla lasiseinän takaa esiin. Kestää kehut ja haukut, luottaa itseensä ja uskaltaa olla hyvä, vaikka se herättäisi muissa kaikenlaisia tunteita.
Meistä kukaan ei ole syntynyt huonommuuden kokemuksen kanssa. Synnytyssalissa ei kapaloitu vauvan lisäksi esteitä, seiniä eikä muureja.
Huonommuuden kokemus kehittyy pikkuhiljaa ja on itselle yhtä näkymätön kuin selässä oleva syntymämerkki. Sen näkee vasta peilistä. Suhteessa toisiin ihmisiin ja maailmaan.
Onnellinen on se, joka alkaa nähdä omia esteitään. Näkeminen avaa mahdollisuuden päästä läpi, yli ja ohitse - Mahdollisuuden ottaa pingispallot vastaan ja rakentaa niistä itselleen pallomeri 🫶🏻
- tämä teksti syntyi työnohjauksen inspiroimana; peilattuna ja nähtynä.