18/05/2026
Täällä taas uusi todistus hyppysissä! Kraniosakraaliterapian perusopinnot on hyvässä vauhdissa, ja tuntuu siltä, että kurssin neljässä päivässä kehittyy aina aivan valtavasti. Toki on helppoa oppia uutta, kun kaikki kurssikaverit on tosi taitavia, ja tällä kertaa saatiin nauttia myös kansainvälistä osaamista, kun opettaja saapui Australiasta asti.
Kraniosakraaliterapia voi olla monenlaista, ja siksi on välillä hankala selittää, mitä se on, kun se parhaimmillaan on niin kokonaisvaltaista.
Hoito voi olla fyysisten rakenteiden hoitamista ja rentouttamista, tai se voi olla hyvin kipeiden ja välteltyjen asioiden kohtaamista ja työstämistä. Työskentely lähtee aina siitä mitä asiakas itse kokee tarvitsevansa, terapeutti ei aktiivisesti yritä viedä prosessia mihinkään ennalta määrättyyn lopputulokseen vaan tulee asiakkaan mukana siihen mitä halutaan työstää ja miten halutaan työstää ja juuri niin pitkälle kuin asiakkaalla itsellään on resursseja.
Tällä SER2-kurssilla harjoiteltiin terapeuttista, neutraalia läsnäoloa ja dialogia. M***a yhtä lailla harjoiteltiin asiakkaan rajojen tunnistamista, niiden puitteissa toimimista ja sitä, että aina dialogia ei edes tarvita, jotta prosessi menee eteenpäin. Aina ei tarvita myöskään järisyttäviä huippukokemuksia, vaan myös pienemmät, tasapainottavat prosessit voivat olla välttämättömiä prosessin eteenpäin viemiseksi.
Näitä asioita harjoiteltiin jo aiemmalla ser1-kurssilla marraskuussa, m***a täytyy sanoa, että viime viikolla konkretisoitui m***a asiaa, mitkä olivat aiemmin jääneet hieman epämääräisiksi tai pinnallisen teorian tasolle. Tekemiseen tuli varmuutta ja selkeyttä. Vaikka ei tässä silti valmiita vielä olla, harjoittelu jatkuu varmaan koko loppuelämän. 🙂
Jokainen terapeutti oli tietenkin myös itse hoidettavana ja kävi läpi omia prosessejaan. Omalla kohdallani nousi yksi selkeästi isompi teema johon liittyen jokaisessa hoidossa käsiteltiin pienempiä palasia. Kaikki hoidot olivat keskenään hyvin erilaisia siinä mielessä, mitä niiden kautta löysin (itsestäni) ja minkälainen olo oli hoidon jälkeen. Retrospektiivisesti voin todeta, että ne kaikki olivat tarpeellisia, jotta prosessi saattoi mennä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen.
Kraniosakraaliterapia voi olla hyvä vaihtoehto oman itsensä kanssa työskentelyyn.
Muistutan silti uudelleen, että dialogi tai isompi prosessi ei ole hoidon tavoitteena ellei asiakas itse sitä halua. Hoidossa voidaan pysytellä hiljaa ja työskennellä vain keholähtöisesti, jos se on se, mitä asiakas tarvitsee. Pelkkien fyysisten rakenteiden hoitaminen ei ole mitenkään ”huonompi” hoito. Kyse on enemmänkin tarpeen tunnistamisesta ja kohtaamisesta. Joskus voi olla tarpeellista olla vain hiljaa. Tarpeen kohtaaminen antaa meille lisää resursseja tehdä jotain muuta luovaa, rakentavaa ja hyödyllistä meidän elämässä.
Tervetuloa siis kokeilemaan kraniosakraaliterapiaa! Jos mikään mietityttää, laita rohkeasti viestiä! 🙂
