01/06/2026
Tänään, kun lapset viettävät ensimmäistä kesälomapäivää ja totutut rutiinit menivät uusiksi, huomasin että mun oli todella vaikea päästä töihin kiinni.
Aiemmin tällaset tilanteet on stressanneet mua tosi paljon, oon hermoillut ja ajatellut, että oon tehoton, saamaton ja että päivä menee pilalle.
M***a tällä kertaa mä en hätääntynyt, koska tiesin, että kyse ei ollut siitä, että en osaisi tai pystyisi. Kyse oli siitä, että tilanne oli muuttunut ja tarvitsin uudet rutiinit.
Huomaan nykyään usein palaavani samaan asiaan: kun elämä muuttuu, myös hermosto tarvitsee aikaa sopeutua.
Silloin en yritä pakottaa itseäni eteenpäin.
Pysähdyn hetkeksi.
Palaan kehoon.
Hengitykseen.
Tähän hetkeen.
Ja vähitellen asiat alkaa taas selkiytyä.
Joskus pysähtyminen ei kuitenkaan onnistu heti, ja silloin pieni liike voi auttaa. Kävely pihalla. Puutarhatyöt. Venyttely tai vaikka vain pelkkä kehon ravistelu.
Jotain, mikä auttaa kehoa purkamaan ylimääräistä kuormitusta ennen hiljentymistä.
Huomaatko sä, että kesä muuttaa sun rytmiä? Miten sä tuet itseäsi silloin, kun tutut rutiinit katoaa hetkeksi? ❤️
