04/09/2026
Olen 49-vuotias nainen. Kuljen polkuani havainnoiden. Mitä vanhemmaksi saan elää, sitä vahvemmin luovun ajatuksesta, että voisi olla joku metodi tai hoitomuoto, mikä tekisi meistä jotenkin valmiita. Eikä elämä enää meihin osuisi.
Olen opiskellut pitkän osteopaatin koulutuksen ja myös hierojan tutkinnon. Tiedän aika paljon siitä, millainen ihmiskeho on. Tiedän, miten suuri vaikutus mielellä on meihin. Ymmärrän hermostoa hyvin.
Kokemuksiini elämästä on vaikuttanut paljon äitiys, avioero lasten isästä, aikuinen rakkaussuhde ja moni muu kohta. Ymmärrän, että elämä tapahtuu koko ajan. Kun puran jotain, nurkan takana on jo seuraava juttu käsiteltäväksi. Kaikki tuntuu kehossa. Ei ole tarkoitus olla neutraali, tuntematta, kokematta, reagoimatta.
Minussa asuu melankolia. Samaan aikaan minussa asuu ilo. Kehossani on kremppaa m***a silti se toimii ja voin päivittäin tehdä sille hyvää.
Kun elämässä on paljon kuormaa, hermot menee helpommin. Kun otan tilaa, jaksan taas kantaa enemmän. Kun käyn toisen kannattelussa, muistan, että olen arvokas ja elämä on hyvää, vaikka se ei ole täydellistä. Vaikka en ole täydellinen. Vaikka en tule valmiiksi koskaan.
Onnellinen on ihminen, joka osaa luopua sellaisen tavoittelusta. Onnellinen se, joka osaa nähdä kauneutta pienissä hetkissä.
Silti ymmärrän, että 49-vuotias nainen tavoittelee jo aivan muuta kuin parikymppinen. Ehkä aivan muuta kuin nelikymppinenkin. Tavoitelkoon jokainen juuri sitä mitä kussakin hetkessä tuntuu hyvältä ja oikealta itselle. M***a älä anna jonkun toisen kertoa, mikä on sinulle hyväksi. Mihin sinun pitäisi päästä, mitä purkaa, jotta voisit olla onnellinen.
Onni löytyy kyllä, kun pysähdyt kuulemaan sun sydäntä. Sun hermostoa. Sun kehoa ja mieltä. Sielusta puhumattakaan. Hyväksyen elämän sävyt.
Pöydälläni saat levähtää siinä mitä on. Autan sen minkä osaan ja voin. Ja hyväksyn, että vain vähän on käsissäni. Ja silti se on paljon, sillä se on rakkaus.
Kehon ja mielen parhaaksi 💚 Salla