22/05/2026
Kysyivät Keskipohjanmaasta kommenttia sosiaalihuoltolakiin kaavailtuihin muutoksiin ja niiden vaikutuksiin kasvatus- ja perheneuvonnan näkökulmasta. Tunnen tarvetta jakaa muutaman ajatuksen, mitkä eivät mahtuneet juttuun mukaan:
On merkitystä, millaisella asiantuntemuksella lasten ja perheiden tilanteita tarkastellaan. Tällä hetkellä, kun laissa on määritelty kasvatus- ja perheneuvonnan olevan moniammatillista sosiaalityön, psykologian ja lääketieteen yhdistävää palvelua, on meillä riittävän laaja näkökulma sekä perhesysteemeissä että yksilötasolla näyttäytyviin haasteisiin ja tuen tarpeisiin. Hahmotetaan kasvuympäristön vaikutus ihmisen kehitykseen ja käyttäytymiseen, m***a tunnistetaan myös yksilölliset ominaisuudet, mitkä haastavat lapsen olemista ja vanhemmuutta. Ymmärretään kehityspsykologiset tekijät ja voidaan lisätä vanhempien ymmärrystä näistä ja kehityksen iänmukaisesta tukemisesta aidosti matalalla kynnyksellä, ilman hoitoonpääsyvaatimuksia. Ja kysehän ei ole vain lasten ja nuorten kehityksen ja vuorovaikutussuhteiden tukemisesta, vaan myös aikuisten: vanhemmuus ja parisuhde tarjoaa aivan mahtavan mahdollisuuden aikuisiän kasvuun kaikkine hämmennyksineen, kipuineen ja iloineen.
Se, että perheiden tilanteita tarkastellaan mahdollisimman laajalla ja syvällisellä asiantuntemuksella jo varhaisessa vaiheessa, estää parhaimmillaan hankaluuksien pitkittymisen, luukulta toiselle pompottamisen ja lillukanvarsiin keskittymisen. Apu saadaan oikea-aikaisesti ja oikein kohdennetusti.
Huoli on paitsi palvelun lakkauttamisesta ja asiantuntemuksen pinnallistumisesta, myös työn painopisteen muuttumisesta. Jo viime vuosina työ on muuttunut koko ajan hoidollisemmaksi ja asiakasperheiden tilanteet ovat vuosi vuodelta mutkikkaampia. On kuitenkin pystytty tehdä myös aidosti ennaltaehkäisevää työtä - perheet ovat kokeneet saavansa tilanteeseensa riittävän avun tai uusia näkökulmia ihan yhden tai kahden käynnin jälkeen, tai jopa pelkässä puhelinsoitossa. Huolena on, että tämmöinen varhaisesti saatavilla oleva palvelu lakkaa. Haasteiden pitkittyessä perheen sisäinen vuorovaikutus on jo usein päässyt kehittymään negatiivissävytteiseksi siten, että kierteen katkaisuun tarvitaan rutkasti aikaa ja vielä enemmän työtä. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös enemmän käyntikertoja ammattilaisten luona - ja siis samalla asiakkuuksien pitkittymistä ja jonojen kasvua.
Lisäksi haluan tuoda esiin meidän alueen uskomattoman hienon moniammatillisuuden (mitä varten jouduin oikein tarkistamaan parin työkaverin virallisen tittelin 🙈 ): Soiten alueen perheneuvoloissa on psykologien, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden lisäksi ainakin perhe- ja pariterapeuttia, yksilöpsykoterapeuttia, perheneuvojaa, nepsy-valmentajaa sekä varhaisen tuen perheohjaajaa. Yksien linssien läpi tarkastellessa ei tätä työtä voi tehdä - ainakaan hyvin.
Psykologit ovat huolissaan hallituksen suunnittelemista muutoksista hyvinvointialueiden kasvatus- ja perheneuvonnan palveluita koskeviin velvoitteisiin.
