31/05/2026
Knapik ym. (-26) tutkimusartikkelissa jääkiekkokauden ollessa kuumimmillaan selvitettiin jääkiekkovammojen esiintyvyyttä ja tyyppejä NHL:ssä kausilta 2012–2023. Otteluihin liittyvät vammatiedot poimittiin NHL:ssä käytössä olevasta sähköisestä terveystietorekisteristä.
Tutkimusjakson aikana sattui n. 2764 vammaa/pelikausi. Yhden pelaajan kohdalla laskettuna vammariski suhteutettuna pelattujen ottelujen määrään oli runkosarjassa 5,1 % ja pudotuspeleissä 6,8 %. Pelaajamäärään suhteutettuna hyökkääjien vammariski oli 12 % suurempi puolustajiin verrattuna. Vammoista 38 % tapahtui 1. erässä, 28 % 2. ja 26 % 3. erässä.
Yleisin vammamekanismi oli osuma 170 grammaa painavasta kiekosta (26 %), jota seurasi taklaukset (18 %) ja vahingossa tapahtuneet törmäykset (16 %). Pudotuspeleissä taklausvammojen määrä kasvoi suurimmaksi. Useimmiten loukkaantumiset kohdistuivat päähän ja kasvoihin (21 %), käsiin (13 %), lonkkaan ja nivusiin (10 %) ja polviin (9 %). Pään ja kasvojen vammat olivat tavallisimmin haavoja ja aivotärähdyksiä.
Pelaaja menetti yhden vamman takia n. 8 työpäivää tai 2 ottelua. Aivotärähdysten osalta menetykset olivat 8 ottelua. Olkapää-, polvi- ja nilkkavammojen osalta ottelumenetykset olivat suurimpia (14, 17 ja 11 ottelua).
NHL runkosarjassa pelataan 82 ottelua, minkä lisäksi Stanley Cupin voittoon vaaditaan 16 voitettua pudotuspeliottelua. Pudotuspelien lisääntynyt intensiteetti ja fyysisyys lisää taklausten ja vahingossa tapahtuvien törmäysten määrää altistaen pelaajat sekä akuuteille että väsymyksestä johtuville rasitusvammoille.
Tappelujen määrä otteluissa on vähentynyt ja niistä aiheutuvien vammojen määrä oli 3,2 %. Ottelussa tehtyjen maalien ja tappelujen välillä on negatiivinen korrelaatio. Eli mitä enemmän tehdään maaleja sitä vähemmän, on aikaa tapella.
