09/06/2026
Muistatko Pienen suklaapuodin tarinan? Siinä Vianne saapuu tyttärensä kanssa ranskalaiseen kylään, avaa suklaapuodin ja sen seurauksena kyläläisten elämät alkavat muuttua. He viipyvät kylässä, kunnes Vianne tuntee tuulen kääntyvän - on aika siirtyä eteenpäin.
Tunnen jonkinlaisen tuulen suunnan muutoksen.
Talvella alkoi mieleen hiipiä tunne siitä, että mä tulen luopumaan hoitohuoneestani lähitulevaisuudessa. Mietin joka kuukausi, että onko tää nyt se hetki, kun ilmoitan irtisanomisen. Tälle ei ollut mitään akuuttia tarvetta eikä syytä vielä silloin, ei muuta kuin vahva tunne, että matka jatkuu toisaalle.
No, kesäkuu on se kuukausi. Hoitohuone on irtisanottu ja haikeudella alan luopua sen ihanasta tunnelmasta ja kauneudesta - esine esineeltä. Samaan aikaan tietäen, että asioita tulee ja asioita menee eikä se tee elämästä yhtään vähempää.
Päinvastoin, tulee jotain muuta, mitä en vielä edes tiedä. Vaikka uumoilin luopumisen, ostin Marokosta kauniin ovenkolkuttimen. Tietäen, että joskus se on jossain toisessa ovenpielessä, ottamassa tulijat lämmöllä vastaan. 🪬
Kesäkuun alussa varmistui, että lähden elokuussa muihin töihin. Palaan opettajaksi ja tässä kohtaa se tuntuu hirmuisen hyvältä vaikka puoli vuotta sitten vielä mahdottomalta. Olen kolmessa vuodessa oivaltanut itsestäni paljon ja nyt kutkuttaa laittaa ne oivallukset testiin.
Talk the talk, walk the walk.
Miten olla itsensä puolella, rajata työtänsä ja liian monesta innostumista, miten nukkua yön yli ennen kuin lupautuu asioihin, miten olla lupautumatta liiaksi, miten huolehtia hyvinvoinnista eikä kadottaa virtausta. Miten kulkea uudella tavalla, Narrin matkassa.
ja hoitaminen eivät kuitenkaan kokonaan jää. Olen varma, että Lahdesta järjestyy jokin ihana tila, jossa saan kuukausittain vierailla. Haluan säilyttää tuntumat hyppysissä ja ihanat kohtaamiset. Ne ovat vastapainoa kaikelle muulle.
Kerron heti lisää, kun uusi paikka varmistuu.
❤️
