01/10/2026
Minulta kysyttiin, millainen kouluttaja olen? Missä olen hyvä auttamaan asiakasta?
Millaisia asiakkaita meillä eniten käy?
Tiedän olevani erilainen kouluttaja kuin 25v sitten aloittaessani ammattilaisena. Olin silloin aktiiviharrastaja pk- ja pelastuskoiratoiminnassa, harrastin agilityä, tokoa, mejää, paimennusta. Tuore agrologi AMK, kurssitin ja luin kaiken eläinten koulutuksesta ja etologiasta mitä käsiini sain. Tein opinnäytteen ja kirjoitin kirjan laumanvartijakoirien historiasta, koulutuksesta ja käyttömahdollisuuksista Suomessa. Olin mukana eläintenkouluttajakoulutuksen kehittämisessä ja arvioijana, ja tein toki itsekin tutkinnon edellyttämät näytöt.
Olen myös erilainen kouluttaja kuin 10v sitten. Se on hyvä asia, muutos kertoo, että koen edelleen tarvetta kehittyä, oppia ja ymmärtää. Jos se halu joskus loppuu, on aika eläköityä.
Yritän vähemmän ja vähemmän "mennä ja korjata ongelmaa". Sen sijaan keskityn aiempaa pidempään havainnoimaan koiran tai koirien ja ohjaajan välistä dynamiikkaa ja sosiaalisia taitoja. Sieltä löytyvät yleensä ne todelliset kehitettävät asiat ja taidot, eikä koulutuksesta merkittävä osa olekaan vain teknistä koulutusta, vaan tunnetaitoja, elekieltä ja sen hienosyistä ymmärtämistä ja käyttämistä. Itsetuntemuksen, itseluottamuksen, toimintakyvyn havainnointia niin ihmisellä kuin eläimillä ja keinojen etsimistä, joilla kehitystä voidaan tukea. Moraalisia keskusteluja ja mm. sosiaalisen häpeän tunteen läpi käymistä ohjaajan kanssa. Kuuntelemista, hyväksymistä ja voimavarojen tunnistamista. Ja sitten kehittävien käytännön koulutustilanteiden järjestämistä ja ohjaamista.
Asiakkaistani yksityispuolella karkeasti 90% kokee ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, koirien esittäessä aggressioita, pelkoreaktioita, ylenpalttista kiihtymistä ja itsehillinnän puutteita. Suurin osa asiakaseläimistä on koiria, m***a koulutan aktiivisesti myös hevosasiakkaita ja minulla on erityisosaamista karjaeläimistä. Minulla käy asiakkaana paljon voimarotuja, laumanvartijoita, palveluskoiria, metsästyskoiria, paimenia, terriereitä. Koiria, joilla on taustalla käyttöominaisuuksien jalostamista ja vahvoja viettejä.
Asiakkaissa on tapahtunut myös suuri muutos vuosien varrella. Nykyisin koiranohjaajat samoin kuin hevosten omistajat ovat useimmiten hyvin perillä teknisten taitojen kouluttamisesta. Lähes kaikilla on ehdollistettu palkkasana käytössä ja on opeteltu LAT -taitoja (look at that), palkittu katsomista ja luopumista kunnes se ei enää onnistu, ja koira alkaa riehua. Tiedon määrä on lisääntynyt, m***a samalla ohjaajat helposti jäävät koiransa taakse seuraamaan, miten se reagoi, sen sijaan, että ohjaisivat käytöstä askeleen edellä koiraa, ajoituksellisesti ja ihan käytännössäkin. Tämä toimintatapa saattaa jättää osan koirista aika yksin tunteittensa ja viettiensä kanssa.
Muutosta on tapahtunut myös sosiaalisen kommunikaation taidoissa, ja ne ovat heikentyneet verrattuna vaikkapa vuosituhannen vaihteeseen. Koiran kyky tunnistaa ihmisen tunnetiloja ja taipumus hakeutua samaan tunnetilaan ohjaajan kanssa on tärkeä ominaisuus, m***a ilman tietoista läsnäoloa ja läsnäoloon kasvattamista se voi jäädä heikosti hyödynnetyksi tai toimia jopa toiseen suuntaan, koira kokee suuria tunteita jotka tarttuvat ohjaajaan.
Ihmisen rakentamassa maailmassa koiran kokemalle turvallisuuden tunteelle on hyväksi, jos sen ohjaajasuhteeseen sisältyy kokemus siitä, että ihminen haluaa ja pystyy vastaamaan koiran turvallisuudesta. Koiran ei itse tarvitse hallita kaikkea, ei tarvitse muokata ympäristöään komentamalla jännittäviä, vieraita koiria ja epäilyttävinä ihmisiä kauemmas. Sille tulisi luoda turvallinen tila ihmisen rinnalle.
Itsehillintä on sekoitus genetiikkaa ja oppimista. Mitä enemmän koirassa on vilkkautta ja viettiä, aktiivista ympäristön havainnointia ja siitä nousevia suuria tunteita, sitä tärkeämpää on pikkupennusta asti harjoittaa sen itsehillinnän taitoja monipuolisesti arjen eri tilanteissa.
Ei minkään tekemisestä kannattaa kouluttaa esittelemisen arvoinen taito: Katso, emäntä, miten hienosti istuksin puun alla ja katselen muiden treeniä! Katso, emäntä, miten hienosti makoilen pedilläni, kun ihmiset ruokailevat! Katso emäntä, miten hienosti peräännyin eteisestä kauemmas, kun ihmisiä tulee ovesta, ja jäin odottelemaan! Kun taito yleistyy, koira alkaa tarjota rauhallisuutta aina vain helpommin. Tavallisesta arjesta suurin osa on kuin kaupunkiajoa, matala nopeusrajoitus ja paljon risteyksiä, valoja ja suojateitä. Harrastuksissa, leikeissä ja vauhdikkailla lenkeillä pääsee sitten motarille painamaan kunnolla kaasua ja nauttimaan vauhdin hurmasta.
Itsehillinnän kouluttamisessa onnistuminen edellyttää paitsi halutun toiminnan oikea-aikaista vahvistamista, myös tarkkaa ympäristön hallintaa alkuvaiheessa, ja usein myös taluttimen käyttö koiran hallinnan apuvälineenä. Itsehillinnän pettäessä ei kiihtyminen saisi aiheuttaa ympäristössä reagointia, joka toimii vahvisteena hillittömälle käytökselle. Koiraa saa ja voi rajata ja keskeyttää sen toimintaa, kun sitä ei tee aggressiivisesti vaan kasvattavasti. Tämä taito on heikentynyt nykyisessä kasvatuskulttuurissa vähän ehkä hämmentävälläkin tavalla. Osa ohjaajista kokee moraalisia ahdistuksia aivan normaalista, kasvattavasta toiminnan rajaamisesta, vaikka saman aikaisesti rajaamatta jättäminen saattaa altistaa niin ohjaajan kuin kanssaeläjät koiran ahdistavalle, haitalliselle ja jopa vahingoittavalle käytökselle. Samalla koira elää hämmennyksessä. Se ei ilman selkokielistä ja koiralle ymmärrettävää ohjausta keksi, miten muutenkaan toimia, ja pyrkii omilla keinoillaan saamaan jotakin hallintaa tilanteisiin aikaiseksi. Se hämmentyy ja turhautuu epäselvistä ja puuttuvista ohjeista kodissa, m***a opportunistina hakee ne vahvisteet, mitä onnistuu saamaan. Välillä ohjaajasta tulee haluamattaan leikkikalu, jännittävästi läheltä ajaneen auton jahtaaminen vahvistuu katselemalla kun auto etääntyy, vastaan tuleva koirakko lähtee väistämään kun niille tomerasti räyhää, ohjaajakin ymmärsi perääntyä turvallisemmalle etäisyydelle kun räyhäten varoitin vastaantulijasta. Kylään tullut ihminen painaa hyppivän koiran alas ja jää silittelemään sitä. Koira sai taas oppia: jahtaamalla tai räyhäämällä saa karkoitettua, hyppimällä käynnistettyä huomion.
Yksityiskoulutuksessa yritän auttaa jokaista ongelman ratkaisuun liittyvää perheen jäsentä, niin ihmistä, kuin koiraa, ymmärtämään toisiaan paremmin, kommunikoimaan selkeämmin, tunnistamaan rajansa ja oppimaan halutun toiminnan opettamista ja vahvistamista ja rajojen turvallista asettamista. Autan suunnittelemaan ja ylläpitämään arkea, jossa koiran ja perheen tarpeet saadaan täytettyä, palautumista tuettua ja näin luotua mahdollisuudet edistymiselle. Ohjaan tarvittaessa hakeutumaan eteenpäin, mikäli esim eläinlääkärin, fysioterapeutin tai esim. ohjaajan traumojen hoitamisen epäillään olevan avuksi.
Yksityiskoulutuksessa ensimmäinen käynti on 90min/150€ ja jatkossa 80€/h, sis. alv.
Usein kannattaa varautua ainakin 3-5 käynnin sarjaan, jotka toteutetaan n. 1-2 vkon välein riippuen tarpeesta. Kotikäynteihin tulee lisäksi matkakulukorvaus.
Talvikaudella on tulossa ainakin yksi monimuotoinen ohitusryhmä.
Talvikaudella (marras-maaliskuu) aikoja saa sekä aamuihin, päiviin, satunnaisiin arki-iltoihin että viikonloppuihin.
Ajanvaraus toimii parhaiten puhelimitse tai WhatsApp viestein.
Karjataidon tila
Koirataito/Kaisa Hilska
Vainionkuja 99, Paattinen
P: 0505501470
tila
