28/08/2026
Facebook taas kyselee, että mitä mietin. Ja taas minä mietin, että mihin katosi kesä.
Joka kesä olen jossain vaiheessa siinä pisteessä, että olen henkisesti reilun kuukauden jäljessä. Kesäkuussa elän toukokuuta ja heinäkuussa kesäkuuta. Nyt tilanne on toinen. Tuntuu, että kesä on ohi ennen kuin se ehti edes alkaa.
😞
Ajan kulku on jotain, mihin emme voi vaikuttaa. Ilmeisesti ikäkin tekee sen, että ajan kulku tuntuu nopeutuvan. Vai onko se ihan oikeasti nopeutunut?
Edessä on viimeinen kesäviikonloppu. Ensi viikolla vaihtuu syyskuu ja virallinen syksy alkaa. Voi ei vai voi joo?
🤔
Olen askarrellut Kuu-asioiden parissa melkein 20 vuotta eli aika pitkään. Mitä se on opettanut? Sen, että mitä enemmän luulen tietäväni, sitä paremmin tajuan, etten oikeastaan tiedä yhtään mitään. Sellainen tunne tulee tosi usein. Ja pienuuden tunne, joka syntyy siitä, että tajuaa olevansa vain pikkuinen hippunen koko kosmisuudessa, avaran taivaan alla.
Uskoisin, että meillä jokaisella on halu ja toive tarttua johonkin, luottaa johonkin. Joillakin se on Isä Taivas, joillakin Äiti Maa. Joillekin jotain siltä väliltä. Uskon, että puhumme kuitenkin samasta asiasta. Siitä kaikkein korkeimmasta, jolle eri aikoina ja eri kulttuureissa on annettu eri nimiä. Siitä, joka on niin suuri, ettei ihmisen mieli voi sitä ymmärtää.
Siitä, joka tekee kaiken näkyväksi ja puhaltaa elämän kaikkeen elolliseen. Onko se sähköä? Onko se energiaa? Onko se tietoisuutta? Onko se henkeä? Mitä se on?
Usko on syystä uskoa. Kukaan meistä ei loppujen lopuksi voi tietää absoluuttista totuutta. On vain paras ja valistunein tämänhetkisin näkemys ja tuntemus. Ja oman sydämen sykähdys, kun jokin koskettaa.
💥⚡️✨🌟💫
Minua on viime päivinä koskettanut ihan hurjasti uuden kalenterin saama palaute. En tykkää paukutella omia henkseleitä, koska meitä on ollut kolme "kovaa" naista tekemässä kalenteria. Jokainen meistä on antanut oman vuosikymmenten osaamisensa kalenterin sivuille. Piia on kirjoittanut ja kanavoinut tekstejä, Sanna on vetänyt yhteen vuosikymmenten kokemuksensa suomalaisesta kansanperinteestä ja minä... Niin, mitäs minä olen tehnyt??
Ööööö... ehkä eniten sitä, että olen plarannut viimeisten kymmenen vuoden aikana läpi tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia kuvia netistä. Olen selannut läpi satoja kuvittajia, istunut koneella yömyöhään, tihrustanut kakkulat nenällä näyttöä ja tuijottanut kuvia kuvien perään omia projekteja silmällä pitäen.
Pari vuotta sitten päässäni löi yhtäkkiä: TÄSSÄ SE ON! NÄMÄ NE OVAT! VOI HERRAN JESTAS MITEN KAUNIITA KUVIA!!
💚💚🥰🩷🩷🩷🩷
Löysin netin syövereistä kuvittajamme Lauran. Sillä siunaamalla tiesin, etteivät sadat koneen ääressä nökötetyt tunnit olleet menneet hukkaan.
En osaa piirtää enkä maalata. Se on taito, jonka olisin itselleni halunnut. M***a sitä ei suotu. Suotiin oinaalle epätyypillinen kärsivällisyys metsästää täydellisyyttä, istua ja odottaa napakymppiä. Ja se löytyi.
Lauran kuvien avulla kalenterista tuli juuri niin kaunis kuin olin sen mielessäni visioinut. Tunnelmallinen olematta lälly. Kaunis olematta pikkusievä. Aikuismainen, herkkä ja silti ripauksella huumoria, sillä huumori on yksi universumin suurista lahjoista meille ihmisille. Pikku hippunen eläimiä, iso kauhallinen luontoa ja kukkia ja ennen kaikkea pehmeyttä, jota pitää jokaisen elämässä olla.
💚
En halua kuulostaa omahyväiseltä tai korskealta. Olen vain niin onnellinen, että löysin Lauran ja hänen kuvansa. Kävimme pitkään kirjeenvaihtoa ja valmiiden kuvien lisäksi räätälöimme ja suunnittelimme yhdessä kokonaan uusia kuvia tätä kalenteria varten. Haimme suomalaista tunnelmaa ja fiilistä. Makuasioista sopii kiistellä, m***a mielestäni onnistuimme yhdistämään Lauran tyylin ja suomalaisuuden luonnon mystiikkaa unohtamatta.
🇫🇮🌒🌳
Tänään aamulla, muutamia tunteja sitten, on ollut tarkka täydenkuun hetki. Täysikuu Kaloissa. Täydenkuun hetkinä tunteet saavuttavat usein täyttymyksensä ja projektit tulevat päätökseensä. Kalojen herkässä vesimerkissä näin tuntuu todellakin olevan. Yksi iso projekti on nyt päästetty elämän estradille ja kaikkien käytettäväksi, sillä emmehän me näitä kalentereita itseämme varten tee.
💚
Täydenkuun energiat ovat vielä muutaman hetken voimissaan. Käykää maadoittumassa, uikaa luonnon vesissä, syökää ja juokaa luomuruokaa ja riittävästi puhdasta vettä ja fiilistelkää omia tuntemuksianne.
Minä laitan nyt koneen kiinni ja painun viimeisen kerran tänä kesänä mökille lilluttamaan jalkoja rantaveteen.
Jos et mitään muuta tekemistä tänään täydenkuun ja kuunpimennyksen aikaan keksi, ole tekemättä mitään. Luonnossa oleminen, mielen tyhjentäminen ja rauhoittuminen on aina hyvä valinta.
Ihanaa kesäistä viikonloppua!
Kuva: Laura Clark