06/06/2026
Juhlittiin tänään mun valmistumista osteopaatiksi upeissa puitteissa 🌹
Osteopatian opintoni ovat nyt virallisesti päätöksessä. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnetta, kun saavuttaa jotain, mistä ei joskus osannut edes unelmoida.
Olen aina halunnut auttaa ihmisiä, ja terveys on ollut minulle tärkeä arvo. Lähihoitajan työssä huomasin kuitenkin vähitellen, ettei jatkuva itsensä uhraaminen ollut kestävää. Minulla oli pitkään tarve todistaa itselleni ja muille, että osaan ja pystyn, ja matkan varrella kokeilin monenlaisia polkuja ennen kuin löysin omani.
Kun jäin liikuntabiologian pääsykokeissa varasijalle, tuntui hetken siltä, että ovi unelma-ammattiin sulkeutui. Päätin käyttää välivuoden hierojaksi opiskelemiseen, ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olin löytänyt alan, jossa omat vahvuuteni pääsivät aidosti esiin.
Hierojan työ tuntui omalta, m***a kaipasin syvempää ymmärrystä ihmiskehosta. Silloin osteopatia tuli elämääni. Vaikka koulutus oli kallis ja tulevaisuus epävarma, tajusin, että suurin riski ei ollut hypätä tuntemattomaan – suurin riski olisi ollut jättää hyppäämättä.
Viiteen vuoteen on mahtunut koko draaman kaari. Nämä vuodet ovat opettaneet minulle ihmiskehosta paljon, m***a ennen kaikkea itsestäni. Olen oppinut arvostamaan myös sitä herkkyyttä, jota yritin pitkään piilottaa. Tänään tuntuu merkitykselliseltä, että juuri siitä on tullut yksi tärkeimmistä vahvuuksista työssäni.
Koen löytäneeni oman ikigaini. Ikigai on japanilainen käsite, joka tarkoittaa elämän tarkoitusta tai syytä nousta aamulla ylös. Se syntyy siitä, että saa tehdä jotain, mitä rakastaa, missä on hyvä, mistä voi saada toimeentulon ja jolla voi auttaa muita. Osteopatia yhdistää näitä kaikkia.
Kiitos kaikille, jotka olette kulkeneet tämän matkan kanssani. Jokainen kannustus, keskustelu, hoitopöydällä vietetty hetki ja luottamuksen osoitus on merkinnyt enemmän kuin osaan sanoa.
Valmistuminen ei tunnu maaliviivalta, vaan uuden vaiheen alulta. Uteliaisuus ihmiskehoa ja -mieltä kohtaan kulkee mukanani varmasti läpi elämän. ✨