07/04/2023
Parkanon Listatehtaalla päästiin juomaan 40-vuotiskahvit Hilkka Ala-Kauhaluoman pitkän uran kunniaksi. Nykyään toimistopäällikkönä toimiva ja tehtaan omistajakolmikkoon kuuluva Hilkka on halki vuosikymmenten ollut jollain tavoin talousasioiden kanssa tekemisissä, vaikka toimenkuva on moneen kertaan vaihtunut.
– Vuonna 1983 tulin neljäksi kuukaudeksi tuuraamaan äitiyslomaa puhelinkeskukseen juuri tähän samaan paikkaan, jossa työpäiväni nytkin istun. Vastasin puheluihin, ja siinä välissä kirjoittelin laskuja. Silloin ei ollut edes tietokonetta vielä, joten ihan kirjoituskoneella taoin päivän laskut. Siitä se sitten lähti, hän muistelee.
Sen jälkeen Hilkka alkoi laskea palkkoja, ja sitä riittikin päätoimiseksi työksi, koska talossa oli tuohon aikaan 160 työntekijää.
– Yksi kaunis päivä silloinen kirjanpitäjä jäi äitiyslomalle ja Kalle Ilonen sanoi ajatelleensa, että sinä Hilkka rupeat sitten kirjanpitäjäksi. Silloin olin ihan hämmästynyt, että minäkö, joka sanoin kauppaopistosta lähtiessäni, että minusta tulee sitten ihan mitä tahansa m***a kirjanpitäjää ei ikinä.
Niin Hilkasta tuli vuonna 1986 kirjanpitäjä ja ensi kertaa esimies muille. Vuodet toivat eteen monenlaisia myllerryksiä, m***a niistä kaikista selvittiin eikä hän koskaan tosissaan miettinyt muualle lähtöä. Ensimmäinen myllerrys oli vuonna 89, kun Kalle Iloinen myi tehtaan Rauma Repolalle.
– Se oli minulle kova paikka, koska olen niin työnantajauskollinen. Silloin pelkäsin, että mitä nyt on edessä. Sen jälkeen muutoksiin tottui. Nimi vaihtui katolla moneen kertaan ja lippu salossa, m***a se ei enää hätkähdyttänyt. Aina minulle on paikka löytynyt, ja työantajat ovat tainneet arvostaa, koska olen päässyt uralla ylöspäin, vaikken itse urahaluinen olekaan.
Kun UPM vuonna 2009 ilmoitti lopettavansa Parkanon Lista Oy:n, päätti Hilkka yhdessä Anne Talonen-Levulan ja Tommi Kujalan kanssa tehdä siitä ostotarjouksen. Kaupat syntyivät ja katolle nimeksi vaihtui Parkanon Listatehdas Oy.
– Päätös oli tietyllä tapaa aika hurjaa, m***a toisaalta, kun tunsin talon perusteellisesti ja nämä kaksi kumppania olivat täysin tuttuja ja tiesin heidän tapansa toimia, en osannut pelätä. Silloin vähän jännitti, mitä päätöksestämme ajatellaan, m***a kaikki ottivatkin sen aivan ihmeen hienosti vastaan.
Tavoitteeksi otettiin, että työn jäljen on oltava priimaa. Hilkka pohtii, että määrä ei niinkään ole ollut ratkaisevassa osassa vaan laatu. Liikevaihdon kasvukaan ei ole ollut itseisarvo, vaan tärkeää on ollut kannattava toiminta.
Tärkeää Hilkalle on, että talon hyvä henki säilyy. Listatehtaalla on aina riittänyt naurua, ja hän toteaa itsekin pyrkineensä tekemään työn ilon kautta. Kovemmistakin paikoista oli selvitty puhumalla, ja sen välittömyyden hän haluaa säilyttää.