06/06/2026
Viime aikojen keskustelut kauneusihanteista ovat saaneet minut pohtimaan, miten minusta on tullut sellainen kuin olen.
Esikuvilla on suuri merkitys. SillÀ, mitÀ nÀemme, kuulemme ja pidÀmme normaalina. M***a myös aikakaudella on oma vaikutuksensa.
Minulle opetettiin, ettÀ lakanoiden pitÀÀ olla sileÀt. Liinavaatteiden eteen tehtiin töitÀ sumutinpullo ja silitysrauta kÀdessÀ, mankelin surratessa taustalla. Saumojen piti olla suorassa ja kulmien kohdakkain.
Lopulta rikoin tÀmÀn ylisukupolvisen toimintatavan sÀÀstÀÀkseni itseÀni yhdeltÀ vaivalta.
Huomasin, ettei kaikkea tarvitse tehdÀ vain siksi, ettÀ niin on aina tehty.
Ihonhoidossa kÀvikin pÀinvastoin.
SiinÀ palasin takaisin ajatukseen, jonka opin lapsena: ihoa hoidetaan silloin, kun iho tarvitsee hoitoa.
Ei siksi, ettÀ iho olisi jatkuvasti sileÀmpi, hehkuvampi tai nuoremman nÀköinen.
Ei siksi, ettÀ jokin trendi niin sanoo.
Vaan siksi, ettÀ itsestÀ huolehtiminen on arvokasta sellaisenaan.
Ja ehkÀ vielÀ tÀrkeÀmpÀÀ on se, millaisen mallin annamme seuraaville sukupolville. Puhummeko itsestÀmme lempeÀsti vai opetammeko huomaamattamme, ettÀ itseÀ pitÀÀ jatkuvasti korjata?
