11/06/2026
Miten minusta tuli joogaopettaja?
Voisin aloittaa tän tarinan kertomalla, että "musta ei ikinä pitänyt tulla joogaopettajaa". Koska vaikka mä rakastin joogaharjoitusta, mä tein sitä aluksi ihan vain itseäni varten.
Miten minusta sitten tuli joogaopettaja?
Mä hurahdin aikoinani joogaan ihan kunnolla - kävin rehellisesti kaikilla mua kiinnostavilla tunneilla (ja myös sellaisilla, jotka ei puhutelleet mua syvästi, m***a halusin tietää, mistä on kyse). Samaan aikaan tein töitä kokonaikaisena sosiaaliohjaajana, ja todellakin tarvitsin mun harjoitusta. Te fellow sotealalla työskentelevät tiedätte, miten henkisesti kuormittavaa ja voimavaroja vaativaa sosiaaliala on.
Vuonna 2018 joogaopettaja, jonka tunneista pidin erityisesti, kysyi multa, että olenko koskaan miettinyt opettavani joogaa. Siis minä? Minä, joka tein tätä pysyäkseni itse kasassa? Minä, joka jännitän ihmisten edessä? Jotain tästä kysymyksestä jäi kuitenkin kytemään.
Tutkin erilaisia joogaopettajakoulutuksia, ja yksi veti erityisesti huomioni puoleensa. M***a hakukriteereissä mainittiin vähintään viiden vuoden harjoitustausta, ja mulla se ei ihan täyttynyt. Ajattelin, että ei, en mä voi hakea, koska en oo vielä tarpeeksi hyvä.
Muistan, että istuin perheen kotisohvalla. Avasin ja suljin hakulomaketta yhä uudelleen ja uudelleen. Ja lopulta päätin, että okei, mä haen! Ja jos en pääse, niin sitten en pääse.
Ja mä pääsin!
Tammikuussa 2019 alkoi vajaa vuoden pituinen intensiivinen syväsukellus joogaan Villa Mandalassa. Oma harjoitukseni ja sen ylläpitäminen vaati erityisen paljon aikaa, sillä halusin tunnollisesti viedä kaiken opitun heti omaan harjoitukseen. Mä myös opetin tunteja jo opintojen aikana, ja olen ikuisesti kiitollinen sillä ensimmäiselle porilaiselle studiolle, joka uskoi minuun.
Opintojen aikana jotain suurta minussa liikahti. Jooga ja sen opettaminen tuntuivat niin tosi oikealta. Samalla tunsin, että kaikki palat eivät olleet kohdallaan mun arjessa. Tein edelleen sosionomin hommia, m***a päivätyö vei mun kaikki voimat. Tulin monesti itkien töistä kotiin, ja vaati ihan kaiken, että pystyin palaamaan sinne taas seuraavana päivänä.
Kunnes romahdin.
Lohduttomaan huutoitkuun kesken työpäivän. En vaan jaksanut enää, en pystynyt antamaan siellä itsestäni enempää. Jäin pitkälle sairaslomalle ja mietin elämäni suuntaa. Lopulta irtisanouduin ja päätin antaa joogaopettajuudelle kaikkeni.
Sen jälkeen vuosiin on mahtunut monia käänteitä, ja ehkä kerron niistä joskus lisää. Nyt saan kuitenkin tehdä juuri sitä, mihin mulla on sisäinen palo. Koen mun työn merkitykselliseksi ja saan kohdata ihania ihmisiä viikoittain. Saan jakaa joogan taikaa teidän kanssa.
