Minä ja mieli Oy

Minä ja mieli Oy Kahden naisen yhteinen yritys, jonka missio on välittää paremman työelämän ilosanomaa.

Kaikki näki, ettei isä enää oikein jaksanut. Me puhuttiin siitä kyllä. Kaikkien muiden paitsi isän kanssa.Yksi jatkaja k...
04/09/2026

Kaikki näki, ettei isä enää oikein jaksanut. Me puhuttiin siitä kyllä. Kaikkien muiden paitsi isän kanssa.

Yksi jatkaja kertoi ajasta, jolloin isä oli vielä paljon mukana yrityksen arjessa, vaikka vastuuta oli jo siirtynyt eteenpäin. Jossain kohtaa alettiin vaan huomata, ettei kaikki ollut enää ennallaan. Sovittuja juttuja unohtui ja hän kyseli paljon samoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Me puhuttiin siitä keskenämme aika paljon. Että jotain tässä nyt on. Pitäiskö jonkun sanoa sille jotain? Sitten isä tuli paikalle ja vaihdettiinkin sekunnissa puheenaihetta.

Ei oikein tiedetty, miten sen ottaisi puheeksi. Miten sanot omalle isälle, jonka oot aina nähnyt vahvana ja pärjäävänä, että hei meillä on susta huoli. Pitäiskö sun ottaa vähän rauhallisemmin, levätä ja käydä lääkärissä?

Ja kyllä siinä mietti sitäkin, miten toinen sen kuulee. Kuuleeko se, että me ollaan susta huolissaan vai sen, että nyt mua ollaan työntämässä tästä firmasta pois.

Niin sitä sitten taas puhuttiin keskenämme, että kyllä tää pitäisi ottaa puheeksi. M***a kun ei oikein sovittu miten tai koska niin sitä oli hirveän helppo aina siirtää vähän eteenpäin.

Hän oli ollut mun äidin oikea käsi yli 20 vuotta. Sitten mun piti yhtäkkiä alkaa johtaa häntä.Yksi jatkaja kertoi pitkää...
31/08/2026

Hän oli ollut mun äidin oikea käsi yli 20 vuotta. Sitten mun piti yhtäkkiä alkaa johtaa häntä.

Yksi jatkaja kertoi pitkään firmassa olleesta avainhenkilöstä, joka oli tehnyt siellä töitä melkein koko työuransa. Hän tunsi firman läpikotaisin ja mullekin hän oli tietysti tuttu jo vuosien takaa. Ajattelin aluksi, että sehän on ihan valtava etu. Että mulla on siinä vieressä ihminen, joka tietää tästä firmasta asioita, joita mä vasta opettelen.

M***a sitten huomasin yhden jutun. Jos mä tein jonkun päätöksen tai halusin tehdä jotain eri tavalla kuin ennen, hän kävi vielä kysymässä äidiltä, että tehdäänkö me nyt oikeasti näin. Ja siis kyllä se alkoi ärsyttää.

Muistan yhden kerran, kun sanoin aika suoraan, että jos mä kerran vastaan tästä firmasta niin sä et voi käydä tarkistamassa mun päätöksiä toiselta. Hän sanoi, ettei ollut ajatellut sitä niin. Hän oli vaan tottunut toimimaan niin.

Ja ehkä siinä se olikin. Hänen mielessään äiti oli edelleen se, joka tietää ja päättää.

En mä enää keksinyt muuta kuin pyytää ne firman avaimet.Yksi jatkaja kertoi tilanteesta, jossa vastuu yrityksestä oli si...
27/08/2026

En mä enää keksinyt muuta kuin pyytää ne firman avaimet.

Yksi jatkaja kertoi tilanteesta, jossa vastuu yrityksestä oli siirtynyt hänelle jo useita vuosia sitten, m***a käytännössä vanhempi jatkoi edelleen aika lailla entiseen tapaan. Hän kävi iltaisin toimistolla tutkimassa papereita ja päivisin ohjaamassa työntekijöitä, eikä aina ihan rakentavimmalla tavalla. Työntekijät sai ohjeita kahdesta suunnasta.

Jatkaja yritti viedä toimintaa eteenpäin ja samaan aikaan vanhempi neuvoi tekemään asioita niin kuin niitä oli tehty ennenkin. Ja osa niistä ohjeista oli oikeasti jostain vuosilta -82–91.

Mä koitin ymmärtää, jutella asiasta ja etsiä ratkaisuja. Olihan se hänen elämäntyönsä eikä sellaisesta noin vaan kävellä ulos ja lakata olemasta kiinnostunut. M***a ei siitä työarjesta vaan tullut enää mitään. Me puhuttiin siitä niin m***a kertaa ja mä yritin sanoa, ettei tää voi jatkua näin. Työntekijät ei voi joka päivä saada kahta eri ohjetta. Jos mä vastaan yrityksestä, mun täytyy myös saada johtaa sitä. Mikään puhe ei kuitenkaan muuttanut tilannetta.

En mä halunnut olla kiittämätön tai antaa kuvaa, etten arvostaisi kaikkea sitä, mitä hän oli tehnyt ja rakentanut. Arvostin ihan valtavasti ja arvostan edelleen. M***a sille oli vaan pakko vetää stoppi, kun mikään puhe ei enää auttanut.

Lopulta mä pyysin ne avaimet.

Mä en ollut siinä firmassa töissä. M***a se firma oli meillä aina ja kaikessa.Yksi perheyrityksen jatkajan puoliso kerto...
24/08/2026

Mä en ollut siinä firmassa töissä. M***a se firma oli meillä aina ja kaikessa.

Yksi perheyrityksen jatkajan puoliso kertoi näin:
Enhän mä ollut siinä arjessa mukana millään lailla. M***a kyllä mä hyvin tarkkaan tiesin, mitä siellä tapahtui.

Jos suvun kesken tuli firmasta kunnon vääntö, joku iso päätös pyöri mielessä tai välit olivat muuten kireät, niin kyllähän se tuli kotiin mukana.

Muistan lukemattomia iltoja, kun toinen tuli kotiin ja jo ilmeestä näki, että nyt on taas jotain. Siinä sitten istuttiin keittiön pöydän ääressä yömyöhään ja käytiin samoja juttuja läpi. Välillä viikosta toiseen.

Totta kai mulla oli mielipiteitä. Välillä teki mieli sanoa, että tehkää nyt jotain tälle, ei tätä voi loputtomiin vatvoa. Annoin mä neuvojakin. Ei niitä kyllä koskaan käyttöön otettu.

Se oli kuitenkin mun puolison perhe ja heidän yrityksensä. Mä pystyin sanomaan puolisolleni aika suoraan, mitä ajattelin, m***a siihen se sitten jäi.
Välillä mä mietin, että onko tää ikuisesti tätä samaa.

Kyllähän se niin oli, että kun siellä meni hyvin, mä en kuulunut siihen porukkaan.
M***a kun siellä oli joku kunnon vääntö, niin kyllä mä kuuluin.

Jos joku muu olisi tehnyt niin, siihen olisi puututtu heti.Yksi sisaruksista kertoi, millaista oli jatkaa yritystä yhdes...
20/08/2026

Jos joku muu olisi tehnyt niin, siihen olisi puututtu heti.

Yksi sisaruksista kertoi, millaista oli jatkaa yritystä yhdessä sisarustensa kanssa. Heitä oli mukana useampi ja kaikilla oli oma osuutensa yrityksestä.

Yhden sisaruksen kanssa oli ollut jo pidempään hankalaa. Hän oli selvästi muita voimakasluonteisempi ja teki välillä aika äkkinäisiä liikkeitä muilta kysymättä. Sovittuja asioita jäi tekemättä ja muut joutuivat välillä paikkailemaan perässä.

Me väännettiin siitä keskenämme aika paljon. Yksi oli sitä mieltä, että nyt tähän pitää oikeasti puuttua kunnolla ja toinen taas, että älkää nyt tehkö tästä niin isoa numeroa. Ei me oltu yhtään samalla sivulla siitä, miten tää pitäisi hoitaa.

Jos kyseessä olisi ollut joku muu , niin eihän siinä olisi ollut mitään epäselvää. Oltaisiin reagoitu heti. M***a kun kyse oli omasta sisaruksesta ja siinä oli kaikki se yhteinen historia mukana, ei se mennytkään niin.

Muistan kerran, kun jouduin itse sanomaan yhdelle työntekijälle siitä, ettei jotain ollut tehty niin kuin oli sovittu. Siinä tuli niin tyhmä olo. Ihan naurettava fiilis.

Mä siinä koitan selittää toiselle, että täällä pitää tehdä niin kuin on sovittu, vaikka samaan aikaan tiedän itsekin, ettei meidän omassa porukassa homma mene niin.
Ja totta kai se työntekijäkin sen tiesi.

Mä oon ollut tässä firmassa töissä kauemmin kuin sä oot ollut olemassaYksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kertoi...
17/08/2026

Mä oon ollut tässä firmassa töissä kauemmin kuin sä oot ollut olemassa

Yksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kertoi johtajuutensa alusta.

Osa niistä työntekijöistä oli tuntenut mut lapsesta asti. Ne oli tehneet mun vanhemman kanssa töitä vuosikymmeniä ja nähneet mut leikkimässä nurkissa. Ja sitten yhtenä päivänä musta tulikin niitten pomo.

Muistan yhden kerran, kun olin muuttamassa yhtä tapaa, jota oli tehty samalla tavalla vuosikausia. Yksi pitkään talossa ollut työntekijä kuunteli hetken ja totesi, että hän oli muuten ollut siellä töissä kauemmin kuin mä olin ollut olemassa.

Ei se pahalla sanonut. Tottahan se oli. Mut kyllä siinä vähän nielaisi.
Sillä ihmisellä oli ihan valtava määrä kokemusta ja se tiesi tästä firmasta asioita, joita mä vasta opettelin. Siinä mä sitten istuin tuoreena toimitusjohtajana selittämässä, että tätä pitäisi alkaa tehdä eri tavalla.

Kyllä mulla alussa oli aika kova tarve näyttää, että mä osaan. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä välillä vähän liikaakin.

Jos joku oli pielessä, siitä kyllä kuuli. Jos mitään ei kuulunut, tiesi että hyvin meni.Yksi haastattelemani perheyrityk...
14/08/2026

Jos joku oli pielessä, siitä kyllä kuuli. Jos mitään ei kuulunut, tiesi että hyvin meni.

Yksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kuvasi tätä suunnilleen näin:

Mun vanhempani ei ollut ikinä mikään kehujen jakaja. Kyllähän mä olin siihen jo tottunut.

Silti sitä huomasi välillä odottavansa.

Muistan yhden oikeesti tosi ison onnistumisen, josta olin itsekin ylpeä. Olin ihan varma, että nyt se viimein sanoo jotain.

Ei sanaakaan.

Eikä mun mitään isoa puhetta tai selkään taputtelua olisi tarvinnut saada. Mut olisihan se vaan ollut joskus kiva kuulla ihan ääneen:

Hyvin hoidettu.

Mä en antanut sen edes puhua loppuun.Yksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kuvasi yhtä mieleen jäänyttä tilannetta...
12/08/2026

Mä en antanut sen edes puhua loppuun.

Yksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kuvasi yhtä mieleen jäänyttä tilannetta suunnilleen näin:

Olin seurannut mun vanhemman johtamista käytännössä koko ikäni. Siinä oli paljon hyvää ja paljon sellaista mitä arvostin. M***a myös juttuja, joista olin ajatellut aina, että noin mä en ainakaan itse tee.

Varsinkin jos joku mokasi niin kyllä siitä sai kuulla. Ei siinä hirveästi kyselty mitä tapahtui tai miksi. Siinä tuli kyllä jokaiselle kova kiire lähteä korjaamaan tilannetta.

Sitten yhtenä päivänä yksi mun työntekijöistä tuli kertomaan tekemästään mokasta. En mä enää edes muista mikä siinä oli mennyt pieleen tai mistä asiasta oli kyse. M***a sen muistan hyvin miten itse reagoin.

Kuuntelin hetken, en edes loppuun asti. Keskeytin ja vastasin napakasti. Heti tuli jotenkin kummallinen olo. Olin kuullut ton ennenkin. Saman sävyn, melkein samat sanat.

Mähän kuulostin ihan samalta kuin mun vanhempi.

Ei siinä mitään isoa draamaa ollut. Työntekijä jatkoi hommiaan ja päivä meni ihan normaalisti eteenpäin, m***a mulle se jäi pyörimään päähän.

Olin ollut niin varma siitä, että juuri tän mä teen eri tavalla. Ja sitten kun oikea tilanne tuli vastaan, se tapa tulikin jostain ihan selkärangasta.

Siinä tuli vähän sellainen olo, että jaahas. Ensin sitä seuraa toista silmiä pyöritellen ja paheksuen ja lopulta tekee itse ihan samoin.

Kyllähän mä aina yritin puhua hänelle toimitusjohtajana, kun kyse oli työasioista. Viiden minuutin päästä puolustauduin ...
07/08/2026

Kyllähän mä aina yritin puhua hänelle toimitusjohtajana, kun kyse oli työasioista. Viiden minuutin päästä puolustauduin taas kuin viisitoistavuotias.

Yksi haastattelemani perheyrityksen jatkaja kuvasi tuota siirtymäkohtaa näin.

Aihe saattoi olla ihan tavallinen työasia. Rekrytointi, investointi, hinnoittelu tai joku päätös, joka piti saada tehtyä. M***a jos näkemykset erosivat, homma lähti helposti ihan omille raiteilleen.

Kyllä ne kokoukset oli välillä aikamoista sirkusta, täytyy myöntää. Joskus sieltä lähdettiin ovet paukkuen. Hävettää ajatella, että muut joutuivat seuraamaan sitä.

Seuraavana aamuna olikin sitten aika ankea fiilis tulla töihin. Siinä mietti pitäiskö taas pahoitella vai olla vaan pokkana niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Muuten mä hoidin haastavatkin neuvottelut ja vaikeat keskustelut rauhallisesti ja rakentavasti. Oman vanhemman kanssa ääni nousi paljon helpommin ja kohta siinä väännettiin naamat punaisina ihan kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Ja kyllä sitä huomasi selittävänsä ja puolustelevansa ihan eri tavalla. Että kyllä mä tiedän, mitä teen. Ihan kuin sitä olisi taas pitänyt jotenkin todistaa.

Jälkeenpäin sitä vasta tajusi, ettei siinä enää pitkään aikaan riidelty siitä rekrytoinnista, hinnoittelusta tai mistä kaikki nyt olikaan alkanut. Kyllä se homma karkasi johonkin paljon vanhempiin juttuihin.

Kyllä sitä välillä mietti, muuttuuko tää kuvio ikinä. Että ollaanko me täällä töissäkin aina vaan vanhempi ja lapsi.

Ja millaista olisi ollut mennä ihan vieraalle töihin. Paikkaan, jossa ei olisi tätä koko perhekuvioo.

Kun uusi toimitusjohtaja sanoi yhtä ja vanha omistaja toista, työntekijät oppivat odottamaan hetken ennen kuin tekivät m...
05/08/2026

Kun uusi toimitusjohtaja sanoi yhtä ja vanha omistaja toista, työntekijät oppivat odottamaan hetken ennen kuin tekivät mitään.

Yksi haastattelemani perheyrityksen työntekijä kuvasi arkea näin. Paperilla sukupolvenvaihdos oli tehty. Uusi toimitusjohtaja vastasi yrityksen arjesta, m***a vanha omistaja oli edelleen työpaikalla entiseen tapaan, kommentoi päätöksiä ja antoi omia ohjeitaan.

Jos työntekijä teki aamulla uuden johtajan ohjeen mukaan, vanha omistaja saattoi tulla jo iltapäivällä ihmettelemään miksi näin oli tehty ja käskeä tekemään ihan toisin. Jos asian taas varmisti vanhalta omistajalta, uusi johtaja ihmetteli, miksei häneltä kysytty.

Siinä oli työntekijänä aika mahdoton paikka.

Kukaan ei halunnut asettua perheenjäsenten väliin tai valita puolta. Silti sitä joutui tekemään melkein joka päivä.

Pikkuhiljaa porukka oppi tunnustelemaan, kumman sana missäkin asiassa painoi enemmän. Osa varmisti päätökset kahteen kertaan, osa vei vaikeat asiat edelleen vanhalle omistajalle ja osa ei tehnyt mitään ennen kuin oli varma, ettei ohje muuttuisi taas.

Asiasta ei puhuttu ääneen, m***a kaikki kyllä tiesivät kumman sana lopulta jäi voimaan.

Osoite

Turuntie 3
Salo
24100

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Minä ja mieli Oy :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Minä ja mieli Oy :lle:

Oikopolut

Jaa

Kategoria