23/08/2026
Ja ei, en väitä, että vain äidit/äidiksi haluavat voisivat olla naisia syvimmällä tavalla. Tämä ei ole keskustelu siitä.
Tämä on ihmettelyä siitä, että miten ja milloin meidät on saatu uskomaan, että naiseus ei olisi äitiyttä ja äitiys naiseutta?
Milloin äitiys alettiin nähdä esteenä naiseudelle?
Onko naiseus - siis se, jota äitien tulee tavoitella "kadotettuaan itsensä äitiyteen" - todellakin jotain mitä äitiys ei ole?
Onko tavoiteltava naiseus työuralla päättäväisesti etenemistä ja pienten lasten viemistä hoitoon?
Onko yhteiskunnassa hyväksyttävä naiseus tekoripset, laitettu tukka ja meikatut kasvot?
Onko tehokkuus ja asemansa todistelu naiseutta?
Niin, kaikki nuo voivat olla naiseutta.
Kuitenkaan ne eivät ole ainut naiseus.
Milloin unohdettiin, että syvintä naiseutta voi olla (huom, voi olla, ei "on ainoastaan") äitiys? Uuden elämän luominen ja sen jälkeen sen vaaliminen ja hoitaminen muun jäädessä sivummalle.
Milloin ja miksi joku keksi väittää, että äidit kadottavat naiseuden lapsia hoitaessaan?
Eikö jo ole aika muistuttaa, että lapsiaan hoitaessaan ja kasvattaessaan äidit voivat luoda ja antaa esimerkin todellisesta naiseudesta? Siitä voimasta, rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta, jota äiti voi ilmentää.
Että se, kun haluaa tehdä töitä kodin ulkopuolella, ei olekaan kadonneen naiseuden etsimistä, vaan yksi tapa olla tässä yhteiskunnassa naisena.
Äiti. Naiseus ei katoa sinusta, vaikka niin väitetään. Sinun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan sitä etsimään.
