12/07/2026
Lapsiperhearki tuo omat haasteensa tavoitteelliseen treenaamiseen. Palautuminen ei ole aina optimaalista huonosti nukuttujen öiden ja arjen kiireiden keskellä. Silti olen tullut siihen
tulokseen, että lapset ovat myös treenaamisen näkökulmasta nettopositiivinen asia!
Treenaan paljon omien poikieni kanssa antaakseni hyvää esimerkkiä. Samalla olen itse oppinut nauttimaan liikunnasta taas samalla tavalla kuin lapsena, eli leikin kautta.
Suunnitelmallisuus ja rakenne ovat tärkeitä, m***a loppujen lopuksi liikkumisen pitäisi olla hauskaa. Jos treenaaminen muuttuu jatkuvaksi hampaiden kiristelyksi, mikä sen pointti enää on?
Paras tapa palautua on elää hetkessä, ja paras tapa olla hetkessä on leikkiä! 😊💪