22/09/2026
Vastuu puhututtaa:
Kenen vastuulla tämä oikeastaan on?
Vastuu on noussut tänä syksynä keskusteluun useammassa työyhteisössä.
Mikä kuuluu esihenkilölle? Mikä organisaatiolle? Mikä työkaverille? Entä mikä minulle itselle ammattilaisena?
Työelämässä on paljon asioita, joihin yksittäinen työntekijä ei voi vaikuttaa. Rakenteita, resursseja, muutoksia tai hallinnollisia päätöksiä. Niitä ei tietenkään voi, eikä pidä, sysätä yksittäisen työntekijän ratkaistavaksi.
M***a välillä on tarpeen katsoa myös peiliin. Ja osata tehdä päätöksiäkin – ainakin niissä arkisissa asioissa, jotka kuuluvat omaan työhön.
Odotanko jonkun muun ratkaisevan asian, jossa minulla itsellänikin olisi mahdollisuus toimia? Ja kuka se ”joku muu” oikeastaan on?
Ammattilaisen rooli tuo mukanaan oikeuksien lisäksi vastuuta. Omasta työstä. Omasta toiminnasta. Siitä, miten kohtaan muut ja toimin osana työyhteisöä.
Sama koskee työhyvinvointia. Työnantajalla ja esihenkilöllä on siitä omat vastuunsa, m***a omaa hyvinvointiakaan ei voi kokonaan ulkoistaa muiden kannettavaksi. Ei johdon, ei työkavereiden.
Jos jokin työssä hiertää, joskus kysymyksen
”Miksi kukaan ei tee tälle mitään?”
rinnalle kannattaa nostaa toinen:
”Mitä minä itse voin tälle tehdä?”
Työnohjauksessa pysähdytään usein juuri tämän ”äärelle”: mikä kuuluu minulle, mikä toiselle, mikä organisaatiolle – ja mihin minä voin itse vaikuttaa?
Joskus asia voi ratketa jo sillä, että ottaa pään pois puskasta ja yrittää vaikuttaa asiaan itse. Omalla ammattitaidolla. Päätöksellä. Tai tavalla olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Ja jos menee ihan vihkoon, niin kokeilee seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin. 😁
Vastuun ottaminen omasta osuudesta ei tarkoita sitä, että pitäisi tietää just oikea ratkaisu. M***a omaa osuuttaan voi tarkastella – ja siihen voi yrittää vaikuttaa.
Puhututtaako teillä vastuu?
