Hoidaitseasi - Tuula Saarela

09/09/2026

Entä jos kysymys ei olekaan siitä, valitaanko lääketiede TAI täydentävät hoidot?

Vaan siitä, osataanko niitä tarkastella yhdessä – turvallisesti ja järkevästi?

Sveitsissä on haastateltu yleislääkäreitä siitä, mitä he todella ajattelevat täydentävistä hoidoista. Tutkimuksen tulos on kiinnostava: suhtautuminen oli pääosin varovaisen myönteistä.

Lääkärit eivät suinkaan suhtautuneet kaikkeen kritiikittä. Päinvastoin. He korostivat tutkimusnäyttöä, potilasturvallisuutta ja sitä, ettei täydentävä hoito saa häiritä muuta lääketieteellistä hoitoa.

M***a samalla he tunnistivat jotakin tärkeää.

**Potilas on kokonaisuus – ei vain diagnoosi.**

Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että potilaat itse ottavat täydentävät hoidot usein puheeksi vastaanotolla. Lääkärit kuuntelevat ja ovat valmiita keskustelemaan niistä, jos hoito vaikuttaa turvalliselta ja potilaalle mahdollisesti hyödylliseltä.

Tämä on mielestäni erittäin tervetullut näkökulma.

Kun ihminen haluaa pitää huolta terveydestään, hän ei yleensä etsi vastakkainasettelua. Hän haluaa ymmärtää, mitä omalle keholle tapahtuu ja mitä hän voi itse tehdä hyvinvointinsa tukemiseksi.

Siksi mittaaminen, ravitsemus, uni, liikunta, stressinhallinta ja erilaiset täydentävät menetelmät voivat olla keskustelun arvoisia – silloin kun niiden mahdollisuudet ja rajoitukset tunnetaan.

Erityisen kiinnostavana pidän tutkimuksessa lääkärien esiin nostamaa tiedon tarvetta. He toivoivat lisää koulutusta ja luotettavia tietolähteitä täydentävistä hoidoista.

Eikö tämä olisi hyvä lähtökohta myös Suomessa?

Ei niin, että kaikki täydentävät hoidot pitäisi hyväksyä automaattisesti.

Eikä niin, että kaikki pitäisi torjua vain siksi, ettei menetelmä kuulu perinteiseen lääketieteeseen.

Vaan niin, että asioista voidaan keskustella avoimesti, tutkittuun tietoon perustuen ja ennen kaikkea ihmisen parhaaksi.

Minulle hyvinvoinnissa juuri tämä ajatus on tärkeä: emme ole vain yksittäisiä veriarvoja, oireita tai diagnooseja. Kehon toiminta rakentuu monesta toisiinsa vaikuttavasta tekijästä – myös solujen, verenkierron, ravitsemuksen, palautumisen ja elintapojen tasolla.

Mitä mieltä sinä olet?

Pitäisikö lääkärin ja täydentävien hoitojen ammattilaisten tehdä enemmän yhteistyötä potilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseksi?

Lähde: Dubois, J., Rodondi, P.-Y. & Akre, C. (2025). *“It’s a reality brought to us by the patients”: a qualitative study on general practitioners’ views on and experience with complementary medicine in Switzerland.* BMC Primary Care, 26, 320.

hoidot

08/09/2026

Suomessa aikuisille suositellaan 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.

M***a tässä on asia, jota moni ei tule ajatelleeksi:
ravintolisän määrä ei kerro, mikä sinun D-vitamiinitasosi veressä on.

Suomen virallisissa suosituksissa seerumin D-vitamiinipitoisuutta yli 50 nmol/l pidetään riittävänä.

M***a omaan D-vitamiinitasoon voivat vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon olet ulkona, kuinka paljon ihoasi on auringolle alttiina, vuodenaika, ikä ja ruokavalio.

Suomessa auringon UVB-säteily ei riitä D-vitamiinin muodostukseen ihossa suurimman osan vuodesta.

Siksi minä en halua vain ARVATA, että D-vitamiinia on riittävästi, koska sen voi mitata.

Verikokeessa mitattava 25(OH)D eli D-25-vitamiini kertoo, millainen D-vitamiinitilanteesi tällä hetkellä on.

Juuri tämä on mielestäni tärkeä ero:
Yleinen suositus kertoo, mitä väestölle suositellaan.
Mittaus kertoo, missä sinun kehosi on juuri nyt.

Jos olet yli keski-iän, vietät paljon aikaa sisällä tai käytät D-vitamiinilisää ja haluat tietää, onko annostuksesi sinulle sopiva, oman tason mittaaminen voi olla paljon järkevämpää kuin pelkkä arvailu.

Mittaa. Tiedä. Tee päätöksiä oman kehosi tiedon perusteella !

Jos haluat selvittää oman D-vitamiinitasosi, laita minulle viesti D-VITAMIINI, niin kerron, miten mittaus onnistuu.

07/09/2026

Ja tämä ei ole edes yksittäinen tapaus.

Esimerkiksi erään kouluruokailun käyttämässä pinaattikeitossa ainesosaluettelo sisältää kasvirasvasekoitetta, rapsi- ja rypsiöljyä, muunnettuja tärkkelyksiä, emulgointiaineita, aromeja, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä, hedelmäsokeria, sakeuttamisaineita, sokeria ja kasvisliemijauhetta – ja kasvisliemijauheessakin on vielä pitkä lista erilaisia ainesosia.

Kun katsoo tällaista listaa, herää väkisinkin kysymys:

Miksi yksinkertaisesta pinaattikeitosta on tehty näin monimutkainen tuote?

Kotona tarvitaan pinaattikeittoon muutama perusraaka-aine. Kouluruoassa kokonaisuus voi kuitenkin muodostua useista teollisesti valmistetuista komponenteista, joiden sisällä on taas omat ainesosaluettelonsa.

Siksi minusta meidän pitäisi katsoa kouluruokaa vähän tarkemmin kuin vain sitä, miltä ruoka näyttää lautasella.

Mitä oikeastaan päätyy lasten kehoon ja suoliston ravinnoksi päivä toisensa jälkeen? Ravintosuositusten mukaan ultraprosessoitujen ruokien syömistä pitäisi välttää!

Miten ihmeessä koulussa tarjottavaan pinaattikeittoon saa mahdutettua näin paljon ainesosia?

Pinaattikeiton tekemiseen tarvitaan ainoastaan 6-7 ainesosaa.
Ei muunnettuja tärkkelyksiä ❌
Ei stabilointi / sakeuttamisaineita ❌
Ei rypsi / rapsiöljyjä ❌
Ei keinotekoisia aromeita / väriaineita ❌

On myös aika herättävä huomio, että jopa kaupan valmisruokahyllyiltä saa puhtaampaa ja kotitekoisempaa pinaattikeittoa.

Miten voimme odottaa lasten jaksavan, oppivan ja voivan hyvin, kun heidän suolistolleen ja keholleen tarjotaan pienestä pitäen tälläistä moskaa…

06/09/2026

Koko juttu vie kymmenen sekuntia. ⏱

Ei tuntia kuntosalilla. Ei uutta suunnitelmaa, jonka olet hylännyt jo torstaihin mennessä. Kymmenen sekuntia, samassa paikassa ja samaan aikaan, kunnes sinun ei tarvitse enää edes muistaa sitä.

Meillä se tapahtuu aamiaisella, jossain kananmunien ja päivän ensimmäisen kahvikupin välissä.

🐟 Omega-3:a pienistä, luonnonvaraisina pyydetyistä kaloista
🫒 Kylmäpuristettua ekstra-neitsytoliiviöljyä
🥄 Yksi päivittäinen annos kehonpainosi mukaan
✔️ Kolmannen osapuolen testaama tuoreuden ja puhtauden varmistamiseksi

EPA ja DHA edistävät sydämen normaalia toimintaa.¹

Kaada. Siemaise. Jatka päivää. 💜

Milloin sinun rutiinisi tapahtuu?

¹ EPA ja DHA edistävät sydämen normaalia toimintaa. Hyödyllinen vaikutus saavutetaan nauttimalla päivittäin 250 mg EPA:a ja DHA:ta.

05/09/2026

Katsoin televisiosta Urheilulukio-ohjelmaa ja jäin sen jälkeen pitkäksi aikaa miettimään näkemääni.

*URHEILEVA NUORI EI TARVITSE VAIN ENEMMÄN TREENIÄ – HÄN TARVITSEE OIKEAA RAVINTOA !

Ohjelmassa nuoren urheilijan äiti tilasi hampurilaisateriat, nuoret lämmittivät mikrossa pastaa ja kertoivat omasta arjestaan. Samassa ohjelmassa yksi nuori puhui myös syömishäiriöstään.

En halua arvostella näitä nuoria.
- Päinvastoin

He ovat nuoria, joiden keho ja aivot ovat edelleen kasvussa ja kehityksessä. He harjoittelevat tavoitteellisesti ja tarvitsevat valtavasti energiaa, rakennusaineita, vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja palautumiseen ja kehittymiseen.

Siksi mieleeni nousi yksi kysymys:

👉 Missä on valmentajien, aikuisten ja myös ohjelman tekijöiden vastuu?

Urheilulukiossa pitäisi opettaa muutakin kuin harjoittelua. Nuorelle pitäisi syntyä ymmärrys siitä, että ravinto ei ole vain tapa täyttää vatsa.

Ravinnosta rakentuvat lihakset.
Ravinnosta saadaan energiaa harjoitteluun ja palautumiseen.
Ravintoa tarvitaan hormoneihin, hermostoon, immuunipuolustukseen ja aivojen toimintaan.
Ennen kaikkea kasvava nuori tarvitsee laadukasta ravintoa kasvaakseen terveeksi aikuiseksi.

Hampurilainen tai mikropasta silloin tällöin ei tietenkään tee kenestäkään epätervettä. Tästä ei ole kysymys.

Kysymys on siitä, millainen kokonaisuus nuoren ruokavaliosta muodostuu – ja mitä me aikuiset opetamme hänelle siitä.

Minusta erityisen huolestuttavaa on, jos tavoitteellisesti harjoitteleva nuori oppii ajattelemaan ruokaa ensisijaisesti kalorimäärinä, painona tai ulkonäköön liittyvänä asiana sen sijaan, että hän ymmärtäisi ruoan olevan kehon rakennus- ja huoltoainetta.

Kun samassa ohjelmassa puhutaan syömishäiriöstä, olisi mielestäni entistä tärkeämpää tarkastella koko ympäristöä: millaisia paineita nuori kohtaa, millaista ravitsemusohjausta hän saa ja millaista puhetta ruuasta hänen ympärillään käydään.

Nuoren urheilijan menestystä ei pitäisi rakentaa pelkästään harjoitustuntien varaan.

Se rakennetaan myös unesta, palautumisesta, ravinnosta, mielen hyvinvoinnista ja siitä, että keho saa riittävästi niitä rakennusaineita, joita se tarvitsee.

Solujen tasolla jokainen harjoitus on viesti keholle: *kehity, korjaa ja vahvistu.*, siiihen tarvitaan myös materiaalia, jonka solut ymmärtävät ravinnoksi!

Siksi meidän pitäisi puhua paljon enemmän siitä, mitä nuori urheilija syö – ei vain siitä, kuinka paljon hän harjoittelee.

Mitä sinä ajattelet?
Pitäisikö urheilulukioissa ravitsemus olla paljon nykyistä näkyvämpi osa valmennusta ja pitäisikö tällaisten ohjelmien sisältöä kehittää terveellisen ravinnon suuntaan?

04/09/2026

Kun on kerran joutunut kohtaamaan syövän, suhtautuminen omaan terveyteen muuttuu väistämättä.

Minulle se on tarkoittanut ennen kaikkea sitä, että en halua ajatella terveyttä vain oireiden kautta. En halua odottaa siihen asti, että kehossa tapahtuu jotain, jonka huomaan vasta oireena.

Haluan ymmärtää, mitä kehossani tapahtuu jo silloin, kun tunnen oloni hyväksi.

Juuri tästä kiinnostukseni solujen terveyteen, ravitsemukseen ja erilaisiin mittauksiin on vähitellen syntynyt.

Mitä enemmän olen perehtynyt solujen toimintaan, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että pelkkä terveelliseltä tuntuva elämä ei vielä kerro koko totuutta.

Voimme syödä mielestämme hyvin ja käyttää laadukkaita ravintolisiä, m***a mistä tiedämme, mitä kehossamme todella tapahtuu?

Tässä kohtaa tiede ja testit ovat muuttaneet omaa ajatteluani.

Sen sijaan, että kysyisin vain *”Mitä minun pitäisi syödä?”*, kysyn nykyään:

**”Mitä minun kehoni kertoo minulle juuri nyt?”**

Esimerkiksi rasvahappojen kohdalla pelkkä tieto siitä, että omega-3 on tärkeä, ei vielä kerro, mikä oma tilanteeni on. Veren rasvahappokoostumusta voidaan mitata ja tuloksen perusteella nähdä, millainen oma omega-3- ja omega-6-rasvahappojen tasapaino on.

Ja juuri tämä on minulle tärkeää.
Mittaaminen antaa lähtökohdan!

Sen jälkeen voidaan tehdä muutoksia ravitsemukseen ja tarvittaessa ravintolisien käyttöön – ja myöhemmin testata uudelleen, onko kehossa todella tapahtunut muutos.

Tämä ajattelutapa sopii minulle, koska en halua tehdä hyvinvointiin liittyviä päätöksiä pelkän uskomuksen varassa.

Haluan nähdä, oppia ja seurata.

En ajattele, että yksi testi tai yksi ravintolisä ratkaisee terveyden. Solujen hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat ravinto, liikunta, uni, stressi, verenkierto ja monet muut tekijät.

M***a mitä paremmin ymmärrämme omaa kehoamme, sitä paremmin voimme myös tehdä siitä huolehtivia valintoja.

➡️ Ehkä juuri siksi testit ovat vakuuttaneet minut.

Syöpäpotilaana olen oppinut arvostamaan terveyttä aivan eri tavalla. Nyt haluan tehdä oman hyvinvointini eteen asioita mahdollisimman tietoisesti – en pelätäkseni sairauksia, vaan koska haluan antaa keholleni mahdollisimman hyvät edellytykset toimia ja uusiutua luonnollisesti myös ikääntyessä.

Jos tämä ajatus **”testaa – älä arvaa”** herättää sinussa kiinnostusta, haluan tarjota sinulle mahdollisuuden tutustua testeihin.

Jos haluat tietää, mitä omat solusi ja veresi kertovat ravitsemuksestasi, lähetä minulle yksityisviesti sanalla TESTI.

Kerron sinulle, miten testi tehdään ja mitä siitä voidaan oppia.

Koska joskus tärkein askel kohti parempaa terveyttä ei ole uuden asian aloittaminen.

Se on oman lähtötilanteen selvittäminen!

03/09/2026

Better With Bemer 🧡

Meillä matkassa jo yli 10 vuotta 🙋‍♀️

Hyvä verenkierto on elinehto meille kaikille ❤️

03/09/2026

Aivot tarvitsevat jatkuvasti energiaa ja ravintoaineita toimiakseen.

Siksi sillä on merkitystä, koostuuko ruokavaliomme pääasiassa oikeasta ruoasta…
vai ultraprosessoiduista tuotteista:

Valmisateriat.
Sipsit.
Makeiset.
Virvoitusjuomat.
Pikanuudelit.
Pakatut välipalat.

Yksittäinen valmisateria ei tietenkään pilaa terveyttä.

M***a jos ultraprosessoidusta ruoasta tulee ruokavalion perusta, tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä muun muassa heikompaan kognitiiviseen toimintakykyyn ja suurempaan terveysriskiin.

Yksi mahdollinen selitys on elimistön matala-asteinen tulehdus.

Ja tässä kohtaa haluan muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta:
Kaikki prosessoitu ruoka ei ole huonoa.

Pakastevihannekset, luonnonjogurtti, säilykepavut ja täysjyväleipä voivat olla hyviä valintoja.

Katso siis erityisesti niitä tuotteita, jotka sisältävät paljon sokeria, makeutusaineita, suolaa ja soija-, palmu- ja muita prosessoituja öljyjä – m***a vähän kuitua ja ravintoaineita.

Minä ajattelen asian nykyään näin:
Kun huolehdin soluistani, huolehdin samalla myös aivoistani.

Siksi kannattaa kysyä seuraavan kerran kaupassa:
Onko tämä oikeaa ravintoa soluille – vai ainoastaan helppoa energiaa?

Pieniä muutoksia ei tarvitse tehdä kerralla.

Yksi parempi valinta tänään voi olla ensimmäinen askel kohti terveempää ikääntymistä!

Solusi eivät tarvitse lisää kaloreita.
Ne tarvitsevat oikeita rakennusaineita.

Mitä sinä löydät useammin ostoskoristasi – oikeaa ruokaa vai ultraprosessoituja tuotteita?

Lähde: WHO, Healthy diet. Tutkimuksissa havaitut yhteydet eivät yksin todista syy-seuraussuhdetta.

01/09/2026

Käytätkö omega-3:sta – m***a et silti tunne saavasi siitä sitä hyötyä, jota odotit?

Minäkin ajattelin pitkään, että kun syön terveellisesti ja käytän omega-3:sta, teen jo kaiken oikein.

Silti keho kertoi jotain muuta.

Väsymys, huono uni ja toistuvat migreenit saivat minut lopulta pysähtymään yhden tärkeän kysymyksen äärelle:

👉 **Mitä kehossani oikeasti tapahtuu?**

Pelkkä omega-3:n käyttäminen ei vielä kerro, millainen oma rasvahappotasapainosi on tai miten hyvin EPA ja DHA ovat elimistössäsi saatavilla.

Siksi mittaaminen muutti omaa ajatteluani.

Kun tiedät lähtötilanteesi, sinun ei tarvitse enää arvailla – voit tehdä valintoja oman kehosi tarpeiden perusteella.

Jos käytät jo omega-3:sta, m***a et ole koskaan mitannut omaa rasvahappotasapainoasi, tämä voi olla juuri se puuttuva tieto.

💬 Kirjoita kommenttiin TESTI, niin kerron, miten voit selvittää oman tilanteesi helposti kotona.

30/08/2026

Kun tuon sienet metsästä kotiin, puhdistan ja paloittelen ne ensin ja jätän ne hetkeksi aurinkoon. ☀️🍄

En tee tätä vain sienien kuivattamisen tai säilymisen vuoksi.

Haluan hyödyntää yhden sienten todella mielenkiintoisen ominaisuuden: auringon UV-säteily voi lisätä sienten D2-vitamiinin muodostumista vielä senkin jälkeen, kun sieni on jo poimittu.

Sienissä on luonnostaan ergosterolia, joka muuttuu UV-säteilyn vaikutuksesta D2-vitamiiniksi.

Ja tässä kohtaa tulee se pieni m***a kiinnostava niksi:

Pilkottu sieni saa enemmän auringonvaloa kuin kokonainen sieni.

Kun sienen pinta-alaa saadaan enemmän esille, myös UV-säteily pääsee vaikuttamaan tehokkaammin. Siksi minä siis paloittelen sienet ennen kuin vien ne aurinkoon.

Tämä on mielestäni hieno esimerkki siitä, kuinka voimme hyödyntää luonnollisia asioita omassa arjessamme.

Miksi D-vitamiinilla on merkitystä?

D-vitamiini osallistuu muun muassa immuunijärjestelmän, luuston ja lihasten normaaliin toimintaan. Iän karttuessa riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa huolehtia erityisesti.

Sienet ovatkin kiinnostava ruoka-aine, koska ne ovat yksi harvoista luonnostaan D-vitamiinia sisältävistä kasviperäisistä ruoista.

Eikä tämä hyöty katoa välttämättä pannulla.

Tutkimuksissa on havaittu, että merkittävä osa sieniin muodostuneesta D2-vitamiinista säilyy myös ruoanvalmistuksessa. Esimerkiksi kantarelleilla on havaittu säilyvän runsaasti D2-vitamiinia pannulla paistamisen jälkeen.

Näin teen itse

🍄 Puhdistan sienet
🔪 Paloittelen ne
☀️ Levittelen ne väljästi auringonvaloon hetkeksi
🍳 Valmistan ne normaalisti ruuaksi

Tarkkaa minuuttimäärää en lähde lupaamaan, sillä D-vitamiinin muodostumiseen vaikuttavat muun muassa sienilaji, UV-säteilyn voimakkuus, vuodenaika ja se, kuinka paljon sienen pinta saa valoa.

M***a juuri tällaiset pienet niksit kiinnostavat minua.

Miksi emme hyödyntäisi ruoan omia ominaisuuksia mahdollisimman hyvin ennen kuin turvaudumme purkista saataviin ravintoaineisiin?

Solujen hyvinvointi rakentuu monesta asiasta – ja ravinto on yksi tärkeimmistä.

Nyt on muuten erinomainen aika lähteä metsään. Kantarellit ja monet muut sienet odottavat löytäjäänsä.

Tiesitkö sinä tämän sienten ja auringon yhteydestä?
Kerro kommentteihin, oletko koskaan pitänyt sieniä auringossa ennen niiden valmistamista.