16/02/2026
Olen ollut Tampereen Psykologipalvelun matkassa sen perustamisesta lähtien. Nyt psykologipalvelu on saavuttanut kunniakkaan täysi-ikäisyyden ja itse olen siirtymässä eläkkeelle. Avain on luovutettu ja läksiäiset pidetty.
Tuo yhteinen 18-vuoden matka on ollut työelämäni pisin ja terapeutiksi kasvamiseni kannalta tärkeintä aikaa. Ajatus yhteisistä työtiloista syntyi koulutustyönohjausryhmässäni vuonna 2007, jolloin etsimme kukin tahollamme uusia vastaanottotiloja. Mervi otti asiassa vetovastuun ja vuokrasi tilat, jonne alivuokralaisiksi me neljä muuta sitten muutimme. Mukaan tuli heti myös muita terapeutteja erilaisista viitekehyksistä ja osa heistä on edelleen mukana. Itse tein alkuaikoina hyvin paljon töitä, sekä psykoterapiaa, työnohjausta että koulutusta. Vähitellen ymmärsin, että vähempikin riittää ja viime vuonna kävin toimistolla enää kerran viikossa. Ja nyt ollaan tässä.
Psykologipalvelusta muodostui minulle lähes toinen koti, jonne oli aina helppo mennä. Siellä on saanut vapaasti jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan, sieltä sai tukea ammatillisiin kysymyksiin ja haasteisiin, sietä sai lounasseuraa ja elinikäisiä ystäviä. Oli mielenkiintoista jakaa ajatuksia yhdessä, oppia uutta ja kasvaa terapeuttina. Toki myös työn tärkein osa eli asiakkaat ovat opettaneet ja antaneet paljon. M***a yhteistä matkaa on koettu.
Nyt on aika lähteä uusille laduille. Kuluneen 18-vuoden aikana minustakin on tullut täysi-ikäinen mummu. Vanhin lapsenlapseni haki minua pari viikkoa sitten kanssaan tanssimaan omissa vanhaintansseissaan. Hänen lisäkseen kolme nuorempaa lastenlasta tuo iloa elämääni. Vaikka olen kokenut olevani etuoikeutettu saadessani tehdä itselleni merkityksellistä työtä hyvässä seurassa, on silti hemmetin hienoa herätä nykyisin aamulla ja miettiä, mitä kaikkea haluaisin tänään tehdä. Vai haluanko mitään.
Lämmin kiitos teille kaikille entisille ja nykyisille psykologipalvelulaisille!
Terveisin Kristiina Poutala
