06/09/2026
Et aina tee liikaa siksi, että haluat saada enemmän aikaan.
Joskus jatkat tekemistä, koska se helpottaa oloasi.
Vastaat vielä yhteen viestiin.
Tarkistat vielä kerran.
Hoidat asian itse.
Saat keskeneräisen valmiiksi.
Ja hetkeksi olo helpottaa.
Epävarmuus vähenee.
Syyllisyys hellittää.
Hallinnan tunne palaa.
Keskeneräinen asia ei enää vaivaa.
Silloin tekeminen ei ratkaise vain työtehtävää.
Se säätelee myös oloasi.
Ja juuri siinä on koukku.
Kun jokin toimintatapa helpottaa nopeasti epämukavaa oloa, mielesi oppii käyttämään sitä uudelleen.
Siksi sinun voi olla vaikea vain tehdä vähemmän, vaikka tietäisit tekeväsi enemmän kuin olisi tarpeen.
Tekemättä jättäminen tarkoittaisi, että joudut hetken sietämään epävarmuutta, keskeneräisyyttä, syyllisyyttä tai hallinnan menettämisen tunnetta ilman tuttua ratkaisua: lisää tekemistä.
M***a tämä ei tapahdu vain ihmisen sisällä.
Myös työympäristö voi vahvistaa samaa toimintatapaa.
Kun vastaat nopeasti, otat vastuuta, varmistat ja saat asiat valmiiksi, työ hyötyy siitä.
Asiat etenevät.
Ongelmat ratkeavat.
Sinuun luotetaan.
Ja helposti sinulle annetaan myös lisää.
Silloin sama toimintatapa saa vahvistusta kahdesta suunnasta:
oma olo helpottaa ja ympäristö palkitsee siitä, että jatkat.
Siksi yksi hyödyllisimmistä kysymyksistä ei ole:
”Miksi teen näin paljon?”
Vaan: Mitä tämä tekeminen minulle juuri nyt helpottaa?”
Ja yhtä tärkeä kysymys on:
”Mikä työssäni vahvistaa sitä, että jatkan näin?”
Kun tunnistat molemmat, voit alkaa tehdä tietoisempia valintoja.
Ei siksi, että tavoitteista tai hyvästä työn tekemisestä pitäisi luopua.
Vaan siksi, ettei kaikkea epämukavuutta tarvitse ratkaista suorittamalla eikä työn pitäisi rakentua sen varaan, että sinä kyllä hoidat.
