22/08/2026
Vuosi ja neljä kuukautta sitten oli yksi elämäni surullisimmista päivistä rakkaan hevoseni menehdyttyä äkillisesti.
En ollut vielä ehtinyt toipua äitini kuolemasta, avioerostani ja ex-miehen kuolemasta (sairaskohtaukseen) kolme viikkoa eromme jälkeen. Minä myös löysin menehtyneen mieheni.
Olin edellisenä vuotena joutunut lähettämään kaksi ihanaa eestinhevosta sateenkaarisillalle. Saatikka aikaisemmin sillalle menneistä hevosista, koirasta ja kissoista💔
Paljon menetyksiä lyhyelle ajalle ja vieläkin syvä suru tulee yllättäen ja pyytämättä.
Silloin keväällä luovuin myös hevostalliyrittäjyydestä, joka oli ollut identiteettini yli kymmenen vuoden ajan. Pikkuhiljaa poistuin myös kaikista somen hevosryhmistä.
Jonkun täytyy loppua, jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Ja kun joku loppuu, se loppuu. Piste.
M***a kun loppu tulee rankalla tavalla, siitä kestää pitkään toipua enkä vieläkään tiedä mitä kaikkea tilalle olisi tulossa.
Paljon ihaniakin asioita on tapahtunut vuoden aikana, joista olen tosi kiitollinen, m***a välillä olen edelleen täysin paskana.
- Raija, surullinen Noita
Keijulandiassa 22.8.26