30/01/2026
Olen aiempiin itsemyötätuntoa käsitteleviin postauksiin liittyen saanut useampia viestejä liittyen siihen, että eikö itsemyötätunto ole kovin lähellä itsekkyyttä tai jopa narsismia. Hyvää pohdintaa ja vastaan tähän mielelläni.
Monella meistä on sisäänrakennettu pelko: jos olen itselleni lempeä, muutunko itsekeskeiseksi tai jopa narsistiseksi? 🤔
Lyhytterapeutin vastaanotolla tämä on yleinen pohdinnan aihe. On tärkeää ymmärtää, että itsemyötätunto ja narsismi eivät ole saman kolikon eri puolia, vaan ne katsovat täysin eri suuntiin.
Tässä minun näkemykseni mukaan 3 keskeistä eroa:
1️⃣ Yhteys muihin vs. erillisyys
Itsemyötätunto perustuu jaettuun ihmisyyteen. Se on sen ymmärtämistä, että kaikki me mokaamme ja kärsimme joskus. Narsismi ja itsekeskeisyys taas pyrkivät usein korostamaan omaa erinomaisuutta suhteessa muihin.
2️⃣ Tarve olla ”parempi”
Narsismi vaatii jatkuvaa vertailua: on oltava parempi, kauniimpi tai menestyneempi kuin muut. Itsemyötätunto taas ei vaadi vertailua. Se on ystävällisyyttä itseä kohtaan juuri sellaisena kuin olet, silloinkin kun olet ”keskinkertainen” tai epäonnistunut.
3️⃣ Empatian suunta
Tutkimukset osoittavat, että itsemyötätunto itse asiassa lisää kykyämme tuntea empatiaa muita kohtaan. Kun emme käytä kaikkea energiaamme itsemme ruoskimiseen, meille jää enemmän voimavaroja nähdä myös muiden tarpeet. Itsekeskeisyydessä fokus taas kapenee vain omaan itseen.
✨ Tiivistettynä:
Itsemyötätunto on turvaverkko, narsismi on panssari. Itsemyötätunto pehmentää suhdetta itseen ja muihin, kun taas narsismi rakentaa muureja.
Oletko sinä pelännyt, että itsemyötätunto tekee sinusta itsekkään?
