13/10/2026
Parisuhteessa voi puhua paljon ja silti jättää kertomatta sen kaikkein tärkeimmän.
Voimme keskustella arjen asioista, aikatauluista, lapsista, töistä ja yhteisistä suunnitelmista. Voimme kertoa päivän tapahtumista ja vaihtaa ajatuksia monesta asiasta.
Ja silti jotain olennaista voi jäädä sanomatta.
Se, että tunnen itseni yksinäiseksi.
Että kaipaisin enemmän läheisyyttä.
Että jokin sinun sanomasi satutti minua.
Tai että pelkään, etten ole sinulle enää yhtä tärkeä kuin ennen.
Usein juuri näistä asioista on kaikkein vaikeinta puhua. Koska silloin emme kerro vain ajatuksistamme tai tapahtumista.
Kerromme jotain itsestämme. Jotain, mikä tekee meidät haavoittuviksi.
Ja jos emme ole varmoja siitä, miten toinen ottaa kokemuksemme vastaan, voi tuntua turvallisemmalta vaieta tai pysytellä asiatasolla.
M***a se, mikä hetkessä suojaa meitä mahdolliselta torjutuksi tulemiselta, voi vähitellen myös kasvattaa etäisyyttä välillemme.
Toinen ei välttämättä tiedä, mitä sisällämme tapahtuu. Ja me saatamme jäädä yksin juuri niiden kokemusten kanssa, joissa eniten kaipaisimme toisen läheisyyttä ja ymmärrystä.
Silloin lähentyminen ei ehkä alakaan siitä, että puhumme enemmän. Vaan siitä, että välillemme syntyy vähitellen enemmän tilaa myös niille asioille, joita on kaikkein vaikeinta sanoa ääneen.
💛