01/03/2026
Olen inspiroitunut saksalaisen sosiologin Hartmut Rosan ajatuksista.
Hartmut Rosa näkee modernien yhteiskuntien ongelmana sen, että ne voivat ylläpitää tasapainoaan ainoastaan dynaamisesti – toisin sanoen kiihdyttämällä koko ajan. Jatkuvan talouskasvun ja kehityksen tavoittelu on johtanut siihen, että olemme luoneet systeemin, jossa on toimittava nopeammin ja nopeammin pysyäkseen mukana. Olemme kuin juoksumatolla, joka on ohjelmoitu kiihdyttämään tahtiaan kaiken aikaa. Pysyäksemme maton päällä meidän on juostava koko ajan kovempaa. Ei ihme, että uuvumme. Ei ihme, että päiviin ei vain tunnu mahtuvan spontaaneja, suunnittelemattomia asioita.
Vastavoimana kiihtymiselle Rosa näkee laadun, jota hän kutsuu resonanssiksi. Resonanssi tarkoittaa elävää yhteyttä johonkuhun tai johonkin. Resonanssi on sitä, että jokin koskettaa meitä. Kun toisen ihmisen kanssa oleminen saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä. Kun jokin kohtaaminen muuttaa mielipidettämme tai ajatuksiamme. Kun liikutumme musiikista, elokuvasta, metsästä tai linnunlaulusta. Resonanssia ei voi pakottaa tai insinöörätä. Ei ole olemassa kolmen kohdan vinkkilistoja, joilla resonanssi palautetaan. Sen sijaan sille voi kyllä luoda olosuhteita ja sen tieltä voi poistaa esteitä.
Koko teksti löytyy linkistä:
Koti / Uncategorized / Että elämä voisi taas värähdellä Uncategorized Että elämä voisi taas värähdellä TekijäLaura Mannila 1 maaliskuun, 20261 maaliskuun, 2026 Olen tehnyt havainnon omasta elämästäni. Kykenen tekemään kahdenlaisia asioita: niitä, jotka ovat muotoutuneet rutiiniksi...