10/06/2026
Juhannus on outo juhla. Se on vuoden valoisin hetki, m***a moni kokee silloin pimeimmät ajatuksensa.
Kun puhelin hiljenee, työsähköposti lakkaa piippaamasta ja mökkilaiturilla istuu vain sinä ja kaljapullo, jotain alkaa kuulua. Se ääni on ollut siellä koko ajan. Et vain ole ehtinyt kuunnella.
Arki on hyvä piilopaikka. Kalenteri täynnä, palaverit, lapset, asiakkaat. Sinä juokset ja kutsut sitä elämäksi. Sitten tulee juhannus, ja yhtäkkiä on hiljaista. Ei mitään mihin paeta.
Ja juuri silloin mieli alkaa puhua. Se kysyy niitä kysymyksiä joita olet vältellyt maaliskuusta asti. "Onko tämä se elämä jota halusin?" "Miksi tunnen oloni tyhjäksi vaikka kaikki näyttää hyvältä?" "Kenen unelmaa minä oikein elän?"
Nämä eivät ole masennusta. Nämä ovat rehellisyyttä.
Mieti itseäsi kymmenvuotiaana juhannuksena. Paljain jaloin nurmikolla, makkaraa ja mustikoita kunnes vatsa oli pömppö, läsnä koska ei osannut olla muuta. Katso nyt itseäsi tämän vuoden juhannuksena. Skrollaatko puhelinta laiturilla? Mietitkö maanantain sähköposteja? Kontrasti on raaka. Ja se kontrasti on tietoa.
Kysy nuotion ääressä kolme asiaa:
Mistä olen viimeisen vuoden aikana ollut oikeasti iloinen, en vain tyytyväinen?
Mitä teen joka päivä koska "pitää", vaikka kukaan ei ole pyytänyt?
Jos minulla olisi vuosi aikaa elää, mitä lopettaisin huomenna?
Jos aivosi tarjoavat valmiit, kiillotetut vastaukset, pysähdy. Ne ovat samoja vastauksia joilla olet selittänyt elämääsi vuosia. Itsetuntemus alkaa siitä hetkestä kun lakkaat uskomasta omia tarinoitasi itsestäsi.
Ja sitten tulee se vaarallisin kohta. Maanantai tai loman päättyminen. Sähköposti täynnä, lapsi kipeänä, asiakas valittaa. Oivallus haihtuu kuin sumu järveltä kello kymmenen aamulla.
Älä anna sen tapahtua tänä vuonna. Kirjoita se yksi lause ylös jo lauantaiyönä. Yksi lause riittää.
Mitä juhannusyö kertoo sinulle tänä vuonna? :)
* Mikko
Lue lisää: https://www.mikonpolku.fi/juhannus-lahenee-mita-yon-hiljaisuus-voi-paljastaa