Axvio-method

15/05/2026

And …

I thought their relationship was already over.

They lived in the same house… but completely separate lives.

Husband spent most of his time downstairs in the cellar. Wife stayed upstairs.

Some days they barely even saw each other.
Except when they argued.

And the strange part?
There was no huge reason for the divorce.
No cheating.
No money problems.

Just years of slowly drifting apart.

Kids.
Stress.
Schedules.
Being tired all the time.

And one day they looked at each other and realized:

“We don’t even know how to be a couple anymore.”

And honestly- at first I didn’t know if I could help them either.

27/06/2023

04/06/2023

Julius Herlerin lukioaikaa on värittänyt autisminkirjon diagnoosi. Koulumaailmassa navigoiminen on välillä ollut vaikeaa, sillä siellä on paljon kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä.

27/03/2023

Kirjolla on Ylen uusi lämminhenkinen seurantareality, joka kuvaa määritelmiä pakenevaa autismin kirjoa.

Kahdeksanosaisessa sarjassa seurataan Kirin, Topin, Markuksen ja Juliuksen arkea, joka tuo esiin monia näkymättömiä kapeikkoja yhteiskunnassamme. Päähenkilöt avaavat kotinsa ja sydämensä kulkiessaan sinnikkäästi kohti suurimpia unelmiaan.

Kirjolla 27.3. alkaen Yle TV2 maanantaisin klo 21.00 kaksi osaa kerrallaan.
Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa 27.3.

https://link.yle.fi/kirjolla



Kuva: Kalle Kataila / FremantleMedia Finland Oy / Yle

11/03/2023

Näkemättä kaunis Jonna kysyy, missä kasvaa jokupuu?🌳🌲

Mikä on sana, jonka me sokeat saamme kuulla kerta toisensa jälkeen? Sana, joka on paitsi nöyryyttävä myös todellinen mielenpahoittaja. Ei. Vaikka VAMMAINEN onkin yhä haukkumasana, jota saa melko vapaasti käyttää, ei sekään suututa meitä yhtä paljon kuin sana JOKU. Tämä mystinen JOKU on se, joka vie, tuo, kertoo, auttaa ja tekee. Ikävä vaan, että JOKU on yleensä näkymätön eli olematon. Vaikka sokealla olisikin rahaa matkustella tai käydä tapahtumissa, ilman JOKUA se ei onnistu. Vaikka todella monessa paikassa avustaja pääsee lähes tai täysin ilmaiseksi sisään, ei näitä avustajia, JOKUJA, kasva puissa.

Yhä useammin kuulee sokeasta, jonka tekisi mieli elää: käydä Metallican keikalla, Tapparan pelissä tai vaikkapa kylpylässä nauttimassa saunamaailmasta. Se uusi japanilainen ravintolakin on testaamatta, se kun, ikävä kyllä, on sivussa tutuilta reiteiltä.
Kaveri asuu Amsterdamissa, m***a vaikka rahaa löytyisi, näkökykyä ei silläkään saa. Seuramatkoille ei ole mitään asiaa ilman JOKUA.

Vaikka lukuisten maiden lentokentillä saa ensiluokkaista palvelua ja lentäminen ilman JOKUA onnistuu, suomalaisilla kiskoilla kuulee aivan toisenlaisia tarinoita. VR:llä tunnutaan uskovan jokupuun olemassaoloon. Me sokeatkin joudumme joskus lähtemään lyhyellä varoitusajalla matkaan. Aina junanvaihdoista ei ehdi ilmoittaa määräajassa, jota VR vaatii. Itsekin jouduin kerran tällaiseen tilanteeseen. Konduktöörin rähinästä päätellen olin syyllistynyt rikokseen. "Saattaja pääsee ilmaiseksi! Mikset käytä sitä etua? Ei meillä ole mahdollisuuksia auttaa! Otat ensi kerralla oman saattajan mukaan!" Me sokeat emme todellakaan pahanilkisyyttämme matkusta yksin. Saattajaystävälliseltä VR:ltä unohtuu, ettei kellä tahansa ole aikaa lähteä ajelemaan vaikka Kouvolasta Vaasaan etenkin, kun saattajan on maksettava paluumatkastaan täysi hinta.

Ikävä kyllä jokupuuta ei ole vielä tullut vastaan, vaikka sen hedelmillä olisi kova kysyntä. Olisitko sinä tällainen JOKU? Yksikin onnistunut JOKU-löytö voisi tuoda valoa sokean päivään.

Näkemättä kaunis Jonna

[Mustarunkoinen puu, jonka oksat ja juuret näkyvät selvästi. Oksilla pieniä vihreitä lehtiä, vaaleanpunaisia kukkia ja omenoita. Piirroskuva.]

Kirjoittajan esittely löytyy osoitteesta: tsnv.fi/fi/nakematta-kaunis-jonna-heynke

09/03/2023

05/01/2022

12/11/2021

Minulla oli tänään kunnia käydä vastaanottamassa adressi mielenosoituksessa eduskunnan edessä neuropsykologisesti poikkeavien lasten ja nuorten koulutuksen sekä oppimisen kehittämisestä. Neuropsykologinen poikkeama ei ole sairaus. Se on erilainen tapa hahmottaa maailmaa kun aivot ovat erilaiset. Meitä on yhteiskunnassa valtavasti, yli 10%. Oma ADHD:ni tunnistettiin lähes aikuisiällä, vaikka diagnoosin olisi pitänyt olla selvä jo ekalla luokalla. Kirjaesittelyssä muut esittelivät ykkösellä Uppo Nallea. Minä Tarua Sormusten Herrasta. Kolmosella muut viisikkoa. Minä Sinuhe egyptiläistä. Olin joo fiksu, m***a koko ajan ylivilkas, monille ilkeä, kepposteleva ja häiriköivä lapsi. En usko itse että olisin saanut yliopistotutkintoa ilman kadettikoulua ja sen tuomia kovia rutiineita. Ne sopivat minulle.

M***a hei! Se on vain minun tarinani. Sen haluan kertoa, että vaikka meistä kuka tahansa olisi nepsy, ei se ole este millekään. Minä olen saanut olla upseerina, kunnanjohtajana ja nyt kansanedustajana. Mitään estettä ei ole kun antaa vaan mennä. Nepsy on haaste, m***a se voi samalla olla hirveä voimavara. Näiden lasten ja nuorten haasteet pitää tunnistaa, ymmärtää ja heitä pitää tukea.

Erityisesti minua ilahdutti tänään mielenosoituksen alkuun panneen 9-vuotiaan ihanan Aidan tapaaminen. Aida tietää kaiken Beatlesista ja Marsista. Keskustelimme kosmologiasta ja sosiaalisuudesta. Olin tosi onnellinen kun Aida kertoi, että perhe tukee ja hänellä on myös kavereita vaikka välillä on vaikeaa. Aida haluaa urallaan suunnittelemaan raketteja joilla lennetään Marsiin ja tähtiin. Sanoin että sille ei ole mitään estettä. Esimerkiksi Sir Isaac Newton ja Einstein olivat myös meitä nepsyjä. Repikää siitä.