10/06/2026
Mä en enää puhu synnytystuntemuksista tai aalloista. Puhun siitä, että synnyttäminen sattuu.
Mä olen aivan liian m***a kertaa kuullut, kuinka ihmiset ovat kokeneet, että heidän synnytyskipua on vähätelty.
Sitä ei ole hoidettu.
Se on ohitettu.
Tällainen on pahimmillaan traumatisoivaa.
Se, että puhun kivusta, EI tarkoita, että korostaisin sitä.
Mulle se tarkoittaa, että asioista puhutaan suoraan, oikeilla nimillä.
Että myös ensisynnyttäjät tietävät, mitä on tulossa.
Mun mielestä on tärkeää, että synnyttäjät tietävät, että kipua hoidetaan asianmukaisella tavalla.
Se voi olla erilaista eri vaiheissa synnytystä.
Se voi olla erilaista kuin naapurin tai ystävän synnytyksessä.
Kivunhoito voi olla lääkkeetöntä tai lääkkeellistä. Tai näiden yhdistelmä.
Sen pitää olla sitä, mikä sillä hetkellä on tarpeellista.
Mun mielestä asianmukainen kivunhoito on ihmisoikeus kaikissa elämänvaiheissa, synnytyksessäkin.
Mitä ajatuksia tämä sussa herättää?
Miten sä puhut synnytyksistä?
