06/05/2026
Eilen 5.5. oli läheisten päivä.
Päihdesairaudessa addiktion ja läheisen aivot sairastuvat samaan sairauteen, eri tavalla.
Tein tekoälyn avulla Vaasan vankilassa päihdekuntoutusosastolla pitämääni kurssia varten havainnollisen kuvat siitä, miten addiktin aivot ja läheisen aivot ja hermoverkot lukkiutuvat sairaaseen viestinkulkuun joka vaikuttaa käytökseen. Läheisen ja päihdesairaan tarpeet ja motiviivit ovat täysin vastakkaiset silloin kun aktiivinen päihdesairaus riehuu.
Päihdesairaan läheinen voi joskus olla jopa sairaampi kuin addikti, koska läheinen koettaa hallita ja kannatella jotain, mikä ei ole hallittavissa ja usein jotain niin raskasta, että voimat eivät riitä kannattelemaan. Addikti ei ehkä edes muista kaikkia katsastrofeja kun läheinen muistaa joka kauhun ja pettymyksen hetken.
Tässä läheisen lopulta turhassa taistelussa katoaa usein kyky kannatella itseään, omaa hyvinvointiaan ja elää sitä hyvää elämää, mikä hänelle kuuluu.
Addiktin aivojen hermoyhteydet alkavat palvella lopulta vain päihtymistä, päihdyttävien aineiden hankintaa, jopa rikoksilla, suunnittelulla milloin käyttää ja miten voi salata käytön ja miten voisi välttyä ikäviltä seurauksilta ja miten käyttää edelleen seurauksista välittämättä.
Kun sairaus etenee, lopulta aivot tulkitsevat jopa, että hengissä pysyäkseen on käytettävä päihteitä, jopa mitä tahansa päihteitä, hinnalla millä hyvänsä.
Normaalit elämää kannattalevat asiat alkavat kadota, kuten ravitsemus, uni, ihmissuhteet saati muista huolehtiminen.
Läheisen hermoverkot altistuvat aavistamaan, koska käyttö taas alkaa ja koska on seuraava katsastrofi ja miten sitä voisi estää . Nämä hermoradat tukevat reaktiviista toimintaa, jotka voivat ilmetä pelastamisyrityksinä, maanitteluna, uhkailuna ja mahdollistamisena. Vihan, surun, rakkauden, turhautumisen, epätoivon ja pelon tunteet voivat lopulta täyttää suurimman osan elämää, aina oman terveyden kustannuksella.
Kun läheinen saa apua itselleen ja opettelee omien rajojen löytymistä, oikeanlaisen avun tarjontaa mahdollistamisen sijaan ja tartuu askel kerrallaan vastuusta oman elämän suheen, koko perhe voi alkaa toipua.
Kun perheessä kuka tahansa saa apua, sairastuneet ihmissuhteet ja sairastunut käytös voi alkaa korvautua toipumista edistävillä tavoilla. Läheisten kohtaaminen ja avun saanti on yhä vähäistä, m***a tietoisuus ja asian esille tuominen voi kehittää perheitä ja yhteiskuntaa rakentavia uusia toipumismalleja.
Vaikka päihdesairaus on hyvin monimutkainen ja monitahoinen sairaus, on tärkeää ymmärtää päihdesairaus aivosairautena.
Kun itse addikti käsittää oman sairautensa ja miten se vaikuttaa läheisiin ja läheisen vointiin, toipuminen edistyy.
Päihdekuntoutusosaston vangeille nämä ajatukset olivat kipeitä, m***a toipumisen toivoa antavia. Vankien omat oivallukset olivat hienoa kuultavaa
